Älykäs valaistus talotekniikassa on edelleen suuri hyödyntämätön ala. Näin sanoo Sähkötekniikan ja automaation laitoksella 15. elokuuta aloittanut Professor of Practice Jaakko Ketomäki.

”Teknologiaa, jota voi hyödyntää älyvalaistuksessa, on olemassa jo paljon. Alan kasvu vaatii vielä onnistuneita ratkaisuja ja asennuksia sekä erityisesti sellaisia tuotteita markkinoille, jotka vastaavat kysyntää. Lisäksi uudisrakentamisen ohella on huomioitava myös korjausrakentaminen”, Ketomäki visioi.

Hän toimii Professor of Practice -tehtävän ohella myös VTT:n erikoistutkijana ja ratkoo vuorovaikutteisten rakennusten haasteita läheisessä yhteistyössä yritysten kanssa.

”Tavoitteeni on saada yritykset kiinnostumaan ja olemaan aktiivisesti mukana sekä löytämään tutkimussuunnat, joita ala tarvitsee kasvun aikaansaamiseksi.”

Tietoa kaivataan lisää

Älyvalaistusalan murroksessa on vielä useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Sopivien sovelluskohteiden lisäksi tutkijoiden pöydällä on haaste siitä, miten älyvalaistus saadaan tulevaisuudessa toimimaan niin, etteivät käyttäjät sitä edes huomaa.

”Tämä tarkoittaa esimerkiksi päivänvalon entistä tehokkaampaa käyttöä tai erilaisten valojen hyödyntämistä vaikkapa iltaisin nukkumaan mennessä. Tietoa tarvitaan lisää, mitkä ovat älyvalaistuksen hyödyt ihmiselle.”

Ketomäki vertaa kehitystä ledien nopeaan tuloon markkinoille. Saman hän uskoo tapahtuvan myös älyvalaistuksen osalta.

”Valon ja lämmön tarve on ihmisellä hyvin yksilöllistä, mikä vaatii tutkijoilta laajaa näkökulmaa. Kun älyvalaistus lisää viihtyvyyttä ja sisäolosuhteiden hallinta paranee, kuluttajat kiinnostuvat ja markkinoille syntyy tuotteita vastaamaan kysyntää.”

Älykkään talotekniikan kehitys luo alalle myös uusia työpaikkoja. Ketomäki kannustaa tulevaisuuden osaajia monitieteisyyteen.

”Laaja-alaisen perustiedon lisäksi kannattaa keskittyä muutamaan asiaan syvemmällä tasolla. Verkottuminen on nykyään erittäin tärkeässä roolissa ja muiden ihmisten kuunteleminen. Muista, ettet tee vain niin sanotusti omia juttuja”, hän kannustaa.

Kuva: Aino Huovio

Elokuussa 2015 Anssi Laurila sai Demos Helsingin Roope Mokalta viestin: mitä jos veisimme ensi vuonna Koulun Nevadan autiomaassa järjestettävään Burning Man -tapahtumaan?

Koulu on vertaisoppimisen malli, joka sai alkunsa 2012 Demos Helsingin Lapinlahden sairaalassa järjestämillä oppimisfestivaaleilla. Burning Man taas on luovasta hulluudestaan tunnettu festivaali; eräänlainen tulevaisuuslaboratorio, jonka kymmenien tuhansien osallistujien joukossa voi bongata esimerkiksi Mark Zuckerbergin ja Elon Muskin.

”Olimme juuri lähdössä sen vuoden tapahtumaan kuusimetrisen kannelinstallaation kanssa, ja minä toppuuttelin Roopea, että katsotaan. Suomeen palattuamme ajattelin hetken, että ei enää ikinä – ja kahden viikon päästä olimme jo täyttä päätä Koulun kimpussa”, Laurila nauraa.

Tiedettä tiukassa paketissa

Koulun perusidea on opettaa ihmiset löytämään asiat, joita he voivat opettaa ja opettaa heidät ne opettamaan.

”Koulun opettajankoulutusmetodissa on puristettu valtava määrä pedagogian tutkimusta tiukkaan pakettiin. Yksinkertaisesti: ihmiset oppivat parhaiten vertaisiltaan ja hyvään oppituntiin riittää viisi olennaista elementtiä.”, selittää Elina Koivisto ja nostaa peukalonsa pystyyn.

”Ensin tulee aktivointi, ihmisten innostaminen ajatuksesta, että he saavat oppia. Peukalo merkitsee innostamista, herätetään kuulijoiden mielenkiinto aihetta kohtaan esimerkein tai aktivoinnin kautta. Etusormi merkitsee teoriaa ja tiivistämistä, kuten aiheen tiivistämistä viiteen pointtiin. Keskisormi on motivointi, eli sen kiteyttäminen, miksi juuri tämä asia on tärkeää osata. Sen voi tehdä esimerkiksi kertomalla henkilökohtaisen tarinan siitä, mitä hyötyä tiedon tai taidon hallinnasta on. Nimetön on ihmisten saaminen vuorovaikutukseen ja pikkurilli soveltaminen – keep it real. Nämä elementit sopivat kaikkeen opettamiseen, oli sitten kyseessä merimiessolmu tai avaruusteknologia, 15 minuutin pikasessio tai 15 päivän seminaari.”

Koska Koulu rakentuu opettajien ympärille, se ei välttämättä vaadi erillistä fyysistä tilaa. Alun perin idea olikin viedä Nevadaan vain ihmisiä, mutta Barcelonassa pidetyssä Burning Man -tapaamisessa syttyi ajatus hakea yhtä festivaalialueen keskipisteessä kohoavaa miespatsasta ympäröivistä kiltatiloista.

”Niitä on todella vaikea saada, mutta meitä onnisti. Ja sitten olimmekin taas tutussa tilanteessa: miten ihmeessä me tämän teemme, mistä saadaan ihmiset ja millä kaikki maksetaan”, Laurila ja myös jo kanteleurakassa mukana ollut Jami Sarnikorpi muistelevat.

Puskaradio ja some osoittivat tehonsa, ja mukaan saatiin kirjava joukko osaajia Aallosta ja sen ulkopuolelta. Kauppatieteilijöiden, insinöörien, muotoilijoiden, opetusalan ammattilaisten, tapahtumatuottajien, äänisuunnittelijan, AV-gurujen, lavastajan ja puutyön- ja käsityön opettajan yhteistyöllä 120 neliön kiltatilaan nousi Tiedon puu: aaltopahvista tehty ja ledeillä valaistu struktuuri, jonka alle siroteltiin sadoittain kahvisäkkituoleja ja kymmeniä liitutauluja.

”Burning Manissahan voi tehdä monenlaisia projekteja, mutta vain osa ihmisistä on riittävän hulluja tehdäkseen tämän mittakaavan juttuja keskelle aavikkoa. Tällaisen porukan kokoaminen ei olisi onnistunut missään muualla”, Koivisto sanoo.

Kyynelistä kohti avaruutta

Tiedon puun katveessa järjestettiin aamu- ja iltavuoroissa koulutuksia, joissa ensin etsittiin opetettavat asiat ja sitten rakennettiin oppitunnit niiden ympärille. Tämän jälkeen tunnit vietiin yhdessä Koulun lukujärjestykseen.

”Siihen tuli kaikkea labyrintin piirtämisestä suomalaiseen saunakulttuuriin ja kaikkea siltä väliltä”, Elina Koivisto hymyilee.

”Kaikkein parasta oli juuri se, että autoimme ihmisiä huomaamaan, että kaikilla on opetettavaa. Sen ei välttämättä tarvitse edes olla juttu, jossa olet hemmetin hyvä. Jos minä olen viisi vuotta opetellut kutomaan sukkaa ja saanut yhden aikaiseksi, voin olla ihan mahtava sukanteonopettaja, koska tiedän kaiken siitä, mikä voi mennä pieleen. Tämä on ihan tutkitustikin vertaisoppimisen vahvuuksia.”

Koulusta saatu palaute oli kiittävää, kannustavaa ja liikuttavaa.

”Jotkut tulivat niin onnellisiksi löydettyään opettajankykynsä, että alkoivat itkeä”, Laurila kertoo.

Tapahtuman jälkeen koko tyhjästä noussut kaupunki hävisi taas sinne, mistä se oli tullutkin, sillä Burning Manin filosofiaan kuuluu olla jättämättä jälkiä autiomaahan. Jäljet muualla voivatkin sitten olla mittavat.

”Burning Manista on lähtenyt valtavasti taiteilijoita, ja se on antanut kimmokkeen monille startupeille. Se auttaa näkemään oman potentiaalin ja rohkaisee tekemään huikeita, hullujakin asioita”, kolmikko pohtii.

Myös Koulun matka jatkuu. Yritykset ovat jo kiinnostuneet vertaisoppimisen mallista, ja yhteistyössä Kirkon ulkomaanavun kanssa konseptia on tavoite kokeilla pakolaisleirillä jo tämän vuoden aikana. Koulu on Firen työryhmälläkin on jo uusia suunnitelmia. Joulukuun alussa pala Burning Mania tuodaan Helsingin Suvilahteen viikonlopun kestävän tapahtuman muodossa, ja ensi vuonna Nevadan aavikolta otetaan jo yhteys avaruuteen.

”Siirrymme maallisista ongelmista universaalien pariin”, avaruustekniikan professori Jaan Praksin ryhmässä diplomityötään tekevä Sarnikorpi vihjaa.

Lisätietoja:

Anssi Laurila
puh: 040 721 5694
etunimi.sukunimi@burningman.org

Lue lisää:

Koulu on Fire

2015: Kuusimetrinen kannelinstallaatio nousee Nevadan autiomaahan

Burning Man

Burning Man at Google (YouTube): Stanfordin yliopiston professori Fred Turner pohtii Burning Man -ilmiötä ja sen ideoiden kaupallista merkitystä Piilaakson ekosysteemissä

Financial Timesin haastattelu Burning Manin perustajan, Larry Harveyn, kanssa

Burning Man -organisaation tekemä video kannelinstallaatiosta

Hävittäjälentokoneiden käyttöikää on onnistuttu pidentämään tutkimusyhteistyöllä. Näin veronmaksajat ovat säästäneet satoja miljoonia euroja, kertoo kunniatohtoriksi promovoitava kenraali Kari Renko.

Tekniikan koulujen promootiossa kunniatohtorin arvonimen saa tänä vuonna 11 henkilöä. Yksi heistä on diplomi-insinööri, insinööriprikaatikenraali Kari Renko. Hän työskentelee Puolustusvoimien pääinsinöörinä ja Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen apulaisjohtajana.

Renko on vuodesta 1992 edistänyt merkittävästi Puolustusvoimien yhteistyötä Aalto-yliopiston ja sitä edeltäneen Teknillisen korkeakoulun (TKK) välillä.

”Yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa on antanut meille menetelmiä, joiden takana on todella korkeaa osaamista ja vaikeaa tiedettä”, Renko sanoo.

Puolustusvoimissa Renko on osallistunut lentoteknisen tutkimuksen suunnitteluun ja johtamiseen ja ollut kehittämässä sotilasilma-alusten rakenteiden väsymisen hallintaa. Kun lentokoneet harjoittelevat ilmataisteluissa tarvittavaa liikehdintää, kuten kaartelua ja silmukoita, niiden rakenteet väsyvät.

”Tämä vaikuttaa koneiden käyttöikään ja on siksi iso kustannuskysymys.”

Rengon mukaan koneiden rakenteiden väsymistä pyritään hallitsemaan, jotta koneille suunniteltu 30 vuoden käyttöikä toteutuisi.

”Väsymisen hallintaan tarvitaan teknistä tietoa ja erilaisia työkaluja, kuten tietokoneohjelmistoja ja materiaalitestejä. Näitä olemme kehittäneet yhteistyössä TKK:n ja sittemmin Aalto-yliopiston kanssa.”

Akateeminen tutkimus toi säästöjä yhteiskunnalle

Puolustusvoimien ja Aalto-yliopiston tutkimusyhteistyön ansiosta Hawk-hävittäjien käyttöikää on pystytty jatkamaan. Myös Hornet-hävittäjien käyttöä on saatu hallittua niin, että ne välttivät monia kalliita korjauksia.

”Veronmaksajat säästivät tässä useita satoja miljoonia. Jos esimerkiksi Hawk-harjoitushävittäjien käyttöiän jatko olisi tilattu suoraan konevalmistajilta, olisivat kustannukset olleet 200 miljoonaa euroa kalliimmat.”

Lisäksi Puolustusvoimat on tehnyt tutkimusyhteistyötä Aalto-yliopiston systeemianalyysin laboratorion kanssa ilmataistelujen ja siihen liittyvän päätöksenteon mallintamisessa.

Myös tässä tapauksessa hyöty on Rengon mukaan ennen kaikkea taloudellinen – investoinnista pitää saada suurin mahdollinen maanpuolustusteho irti. 

”Investointien kohde on arvovalinta, josta voi keskustella. Mutta kun investointipäätös kerran tehdään, on rahat parasta hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.”

Lentokoneinsinöörin ura kiinnosti

Kari Renko kertoo kasvaneensa jo lapsena kiinni lentokoneisiin, sillä hänen insinööri-isänsä harrasti lentämistä. Vuonna 1982 Renko aloitti opintonsa Teknillisessä korkeakoulussa, pääaineenaan lentokoneen rakennus.

”Halusin lentokoneinsinööriksi, ja TKK oli ainoa paikka, jossa alaa pystyi Suomessa opiskelemaan. Opiskeluaikoina en kuitenkaan olisi uskonut päätyväni töihin Puolustusvoimiin.”

Diplomi-insinööriksi valmistuttuaan Renko toimi Teknillisessä korkeakoulussa tutkijana ja teki pääasiassa tilaustutkimuksia ilmavoimille. Vuonna 1992 hän siirtyi pöydän toiselle puolelle – ilmavoimien palvelukseen ostamaan tutkimusta.  

Kunniatohtorin titteliä Renko pitää suurena kunnianosoituksena:

”Se on varmasti yksi suurimpia kunnianosoituksia, joita kohdalleni ikinä osuu. Olen aina pitänyt akateemista tietoa ja tutkimusta hyvin suuressa arvossa. Tuntuu erityisen hienolta saada tunnustusta instituutiolta, jota itse arvostaa niin paljon.”

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö ja Jane ja Aatos Erkon säätiö rahoittavat viittä tutkimushanketta, joissa huipputiede vauhdittaa yhteiskunnan uudistumista. Hankkeille jaettiin yhteensä 2,6 miljoonaa euroa rahoitusta. Rahoitettavista hankkeista kolme on Aalto-yliopistosta.

5G teollisen internetin peruskiveksi

Aalto-yliopiston professorin Martti Mäntylän ryhmän tutkimusavaus yhdistää kaksi nupullaan olevaa teknologiamurrosta: 5G-teknologian ja teollisen internetin. Yhdistelmä mahdollistaa tiedon nykyistä sujuvamman reaaliaikaisen käsittelyn, tapahtumien ennakoinnin, toimintojen liikkuvuuden ja automaation lisäämisen. Tämän päälle syntyvät sovellukset luovat perustan jopa satojen miljardien eurojen liiketoiminnalle. Hyötyjiä ovat niin yritykset, kuluttajat kuin julkishallintokin.

”Voimme Aalto-yliopistossa yhdistää teollisen internetin kampuksen tarjoaman ympäristön 5G-testiverkkoon. Mukana on 12 professorin osaaminen ja tiivis yhteistyö yritysten kanssa”, Mäntylä sanoo.

Www-palveluista käytettävämpiä

Professori Antti Oulasvirran ryhmä kehittää pilvipalvelua, joka hyödyntää tietoa www-palvelun käyttäjistä ja ehdottaa suunnittelijalle, miten sivuston voisi suunnitella paremmin. Menetelmä parantaa www-palveluiden käytettävyyttä ja alentaa suunnittelukustannuksia.

Metsistä ratkaisu ruostumiselle

Aalto-yliopiston professorin Mari Lundströmin ja tohtori Benjamin Wilsonin hankkeessa selvitetään, voisiko Suomen metsistä löytyä ratkaisu metallipintojen suojaamiseen.

”Olen iloinen, että tutkijamme pärjäsivät hienosti tässä haussa. Hankkeissa yhdistyvät Aalto-yliopistolle tärkeät elementit - monialainen huippuosaaminen yhteiskunnan hyväksi ja rohkeat uudet näkemykset”, toteaa Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Tutkijoita rohkaistaan uusiin ratkaisuihin

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön ja Jane ja Aatos Erkon säätiön yhdessä rahoittamissa hankkeissa yhdistyy uudella tavalla digitalouden, teollisen internetin ja kiertotalouden osaaminen muotoilua ja ihmistieteitä unohtamatta. Tutkijoilla on vapaus etsiä ja kokeilla uusia ratkaisuja.

 ”Halusimme haastaa tutkijat ideoimaan, millä tavoin syntyy kansainvälisesti ainutlaatuista osaamista, joka uudistaa suomalaista yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää”, sanoo 100-vuotissäätiön hallituksen jäsen, tekniikan tohtori JT Bergqvist.

Tulevaisuuden tekijät -rahoitusohjelma keräsi keväällä 140 ideaa uusista tutkimusavauksista, joista parhaat jalostuivat edelleen sparrauksella.

“Parhaat ehdotukset ovat aiheeltaan ajankohtaisia ja täyttävät erinomaisesti Jane ja Aatos Erkon säätiön hallituksen kriteerin rahoituksen kohdentamisesta korkeatasoiseen, kansainväliseen läpimurtoon tähtäävään tutkimukseen”, toteaa säätiön asiamies Marja Leskinen.

”On tärkeää, että tutkimushankkeiden ideointi- ja muotoiluvaiheessa tutkijat käyvät vuoropuhelua teollisuuden kanssa”, sanoo 100-vuotissäätiön toimitusjohtaja Laura Juvonen.

Kaksi muuta rahoituksen saanutta projektia olivat Tampereen Teknillisestä yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta.

Lisätietoja hankkeista:

5G teollisen internetin peruskiveksi (teknologiateollisuus.fi)
Martti Mäntylä, martti.mantyla@aalto.fi, 050 351 2160

Can Wood Stop Rust? (teknologiateollisuus.fi)
Mari Lundström, mari.lundstrom@aalto.fi, 040 487 3434

Algoritmi tekee www-palveluista käytettävämpiä (teknologiateollisuus.fi)
Antti Oulasvirta, antti.oulasvirta@aalto.fi, 050 384 1561

Lisätietoja rahoitushausta:

Laura Juvonen, toimitusjohtaja, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö, laura.juvonen@teknologiateollisuus.fi, 040 589 6263

Marja Leskinen, asiamies, Jane ja Aatos Erkon säätiö, 040 514 6969

Kuvassa esitetty komeetan ja planeettojen radat. Komeetan radalle on aseteltu simulaatioita komeetan vuorovaikutuksesta aurinkotuulen kanssa eri etäisyyksillä Auringosta (3,3; 2,4 ja 1,3 AU). AU on astronominen yksikkö eli Maan etäisyys Auringosta ~145 milj. km. Kuva: Markku Alho / Aalto-yliopisto

Rosetta-mission päättyminen merkitsee uuden alkua Aalto-yliopiston tutkijoille. Euroopan avaruusjärjestön lennonjohtokeskus Saksassa on lähettänyt Rosetta-luotaimelle käskyn törmätä komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkoon. Törmäys tapahtunee tänään syyskuun viimeisenä päivänä, Suomen aikaa noin kahden aikoihin. Takana on 12,5 vuotta kestänyt lento, joka on eräs parhaiten onnistuneista koko avaruustutkimuksen historiassa.

"Olemme Aalto-yliopistossa yhteistyössä muiden instituuttien kanssa keränneet tietoa komeetan koko elinkaaresta: komeetan syttymisestä, kasvusta, aktiivisesta aikuisuudesta ja vaipumisesta lepoon, josta se tulee taas heräämään noin neljän vuoden kuluttua, kun uusi komeetta saapuu uudestaan Auringon lämpöön", professori Esa Kallio kertoo.

Kuvassa esitetty järjestyksessä vasemmalta oikealle komeetan hiukkasympäristön kehittymistä perihelistä mittausten loppuun. Pilvi kuvaa vesi-ioneja komeetan ympäristössä, viivat aurinkotuulen liikettä. Vasemmalta alkaen: 1,3 AU ”aikuinen” komeetta, 2,4 AU ”teini-ikäinen” ja 3,3 AU on juuri ja juuri syntymäisillään. Komeetan vaikutus aurinkotuuleen muuttuu huomattavasti komeetan aktiivisuudesta riippuen. Kuva: Markku Alho / Aalto-yliopisto

Vaikka Rosetta-missio päättyy, aktiivinen tutkimusvaihe vasta alkaa.

"Tutkijoilla on nyt aikaa keskittyä mittausten analysointiin, kun se on tähän mennessä mennyt suuressa määrin mittalaitteiden ominaisuuksien hienosäätöön. Mallinnamme komeettaa ja nyt meillä on käytössä koko mahdollinen mittausaineisto mallin parantamiseen ja vertailuun mittausten kanssa", Kallio selventää.

Aalto-yliopistossa on tehty Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimustyötä koko Rosetta-mittausten ajan elokuusta 2014 lähtien.

"Eräs mielenkiintoisimmista tiedetuloksista oli se, että komeetan vesi poikkesi ominaisuuksiltaan Maassa olevasta vedestä. Ryhmämme oli myös yllättynyt siitä, että komeetta aktivoitui ja muodosti ”vesilähteen” jo niin varhaisessa vaiheessa kaukana Auringosta", Kallio kertoo.

Lue myös:

Uutinen 23.1.2015: Rosetta-luotain todisti jäisen komeetan heräämistä

Uutinen 12.8.2015: Rosetta-luotaimen seuraaman komeetan matka huipentuu 13. elokuuta

Katso animaatio mallinnuksesta komeetan ollessa lähimmillään Aurinkoa.

Lisätietoja:
Professori Esa Kallio
Aalto-yliopisto
puh. 050 4205 857
esa.kallio@aalto.fi

Tohtoriopiskelija Markku Alho
Aalto-yliopisto
puh. 050 3837 805
markku.alho@aalto.fi

Lukiolaisia Hollannista, Steinin kylästä,Groenewaldin lukiosta työskenteli 29.9. torstaiaamupäivän innokkaasti Lumarts-laboratoriossa ystävyyskoulunsa Pohjois-Tapiolan lukiolaisten mukana. Opintokäynnillään lukiolaiset tutustuivat pareittain Arduinoon ja sen ohjelmointiin.

Opintoneuvoja, teekkari Alexandra Andersson esitteli Aalto-yliopistoa ja vieraita kiinnostikin mm.  onko maisteriohjelmiin pääsykoetta. Teekkari Heta Närhi, fysiikan opettaja sekä opinto-ohjaaja  Pohjois-Tapiolan lukiosta myös ohjasivat ryhmän työskentelyä.  Myös Aalto-yliopistossa Teknoloikka-harjoittelua suorittava Anita Nuutinen oli jo oppinut perusasiat Arduino-kytkennöistä ja auttoi vierailjoita.

Vieraat olivat iloisia saadessaan ledit ja summerit toimimaan suunnitellusti kytkennässä.

Groenewaldin lukion opettajat kiittelivät mahdollisuudesta tutustua Aalto-yliopiston lumatoimintaan.

Globaali verkosto saa 12. jäsenensä perjantaina 30.9., kun NYC Design Factory avataan Pace Universityssa Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen ensimmäinen Design Factory avattiin Philadelphiassa syksyllä 2015.

Pace University Seidenberg School on tehnyt jo usean vuoden ajan aktiivista yhteistyötä Design Factory -verkoston kanssa. Yliopiston opiskelijoita on muun muassa osallistunut Aalto-yliopistossa vuosittain järjestettävälle Product Development Project (PDP) -kurssille. Oman Design Factorynsa myötä he pääsevät virallisesti osaksi Design Factoryn kansainvälistä perhettä.

Design Factory -konsepti on Aallossa syntynyt uudenlainen, kaikille avoin tuotekehityksen tutkimus- ja oppimisympäristö. Konseptin tavoitteena on vauhdittaa opetus- ja toimintakulttuurin muutosta tukemalla tieteidenvälistä ja ongelmalähtöistä oppimista ja tutkimusta.

Avajaisia on mahdollista seurata Skype-yhteyden kautta Aallon Design Factorylla Otaniemessä 30.9. klo 15–17. Avajaisjuhlallisuuksissa on paikan päällä muun muassa konseptin isä, professori Kalevi ”Eetu” Ekman.

Lisätietoja:

NYC Design Factory
Aalto Design Factory
Design Factory Global Network

Heinäkuussa joukko opiskelijoita siirsi maa-aseman uuteen paikkaan kampuksella. Antennit ovat nyt valmiina ottamaan vastaan satelliittien lähettämää tietoa. Kuva: Petri Niemelä / Aalto-yliopisto

Suomen historian ensimmäinen satelliitti Aalto-1 on ollut jo pitkään valmiina lähtöön. Se toimitettiin toukokuussa Hollannin Delftiin ja integroitiin Innovative Solution in Space -yhtiön puhdastilassa kiinnityssäiliöön. Satelliitti odottaa kiinnityssäiliössä kuljetusta kohti laukaisupaikkaa Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitsevaa Vandenbergin tukikohtaa. SpaceX-yhtiö ei ole vielä vahvistanut satelliittia kuljettavan Falcon 9 -raketin lennon aikatauluja, mutta tiimiläiset odottavat laukaisun tapahtuvan loppuvuodesta tai tammikuun 2017 aikana.

”Teimme syyskuussa Aalto-2-satelliitille viimeiset tarkastukset ja kiinnitimme sen Nanoracks laukaisusovittimeen Innovative Solution in Space -yhtiön puhdastilassa Hollannissa. Aalto-1 odottaa laukaisua samassa paikassa, joten testasimme samalla myös sen toimivuuden”, satelliittien yksi arkkitehdeistä, tohtorikoulutettava Antti Kestilä kertoo.

Aalto-2-satelliitin arvioitu laukaisu on loppuvuodesta 2016 Yhdysvaltojen itärannikolta kohti kansainvälistä ISS:n avaruusasemaa.

Aalto-1 (kuvassa oikealla) ja Aalto-2 yhteiskuvassa Otaniemessä valmiina matkaan. Kuva: Antti Kestilä / Aalto-yliopisto

Uudistettu maa-asema tukee satelliittien missiota

Opiskelijat ovat ahkeroineet Espoon Otaniemessä koko kesän ajan, kun maa-asema siirrettiin uuteen paikkaan kampuksella. Uudistettu maa-asema tukee Aalto-1-, Aalto-2- sekä mahdollisesti myös Suomi100-satelliitin missiota. Satelliittien lähettämä tieto vastaanotetaan maa-asemalla.

”Pääasiassa maa-asema on Aalto-1 tarpeisiin, sillä se lähetetään noin 600 kilometrin korkeudessa olevalle maapallon napojen kautta kulkevalle radalle. Rata kulkee Otaniemen yllä ja kykenemme havainnoimaan sen vuorokausittain”, Kestilä kertoo.

Aalto-2 osallistuu kansainväliseen QB50-missioon. Projektiin osallistuu yhteensä 50 nanosatelliittia, jotka laukaistaan satelliittiryppäänä matalalle kiertoradalle. Kiertoradalla satelliitit levittäytyvät nopeasti laajalle alueelle ja tippuvat alle puolessa vuodessa ilmakehään, jossa ne palavat ilmanvastuksen voimasta.

”Aalto-2-satelliitin kiertorata on lähellä päiväntasaajaa ja siten hyvin kaukana Suomesta. Kaikkea havainnointia ei voida tehdä Suomessa ja tästä syystä missiossa on käytössä useita maa-asemia, joista pääseuranta tehdään lähempänä päiväntasaajaa”, tutkimusapulainen Petri Niemelä kertoo.

Diplomityötään Aalto-1-projektista tekevä Niemelä ylläpitää ja huoltaa maa-asemaa viikoittain. Aalto-1-satelliitin identtinen testikappale löytyy Otaniemestä, joten tietoliikenneyhteyksien testaaminen onnistuu helposti.

”Ensimmäiset opiskelijat valmistuivat diplomi-insinööreiksi Aalto-1-projektin parista jo vuonna 2012, jolloin myös Aalto-2-satelliitin rakentaminen alkoi jatko-opiskelijaprojektina. Kaikki on valmiina ensimmäisen satelliitin laukaisuun”, avaruustekniikan apulaisprofessori ja tiimien vetäjä Jaan Praks vahvistaa.

Lisätietoa:
professori, projektin vetäjä Jaan Praks
Aalto-yliopisto
jaan.praks@aalto.fi
puh. 050 420 5847

Tohtorikoulutettava Antti Kestilä
Aalto-yliopisto
antti.kestila@aalto.fi
puh. 045 131 0609

Tarkempaa tietoa Aalto-1-satelliitista ja materiaalia löytyy verkkosivuilta (aalto1.fi)
Katso video: Satelliitin tarina (youtube.com)

Uutinen 14.7.2016: Aalto-2-satelliitti on valmis avaruuteen

Ennusteiden mukaan vuonna 2020 maailmassa on esineiden internetiin, eli IoT:hen, kytkettyjä laitteita viisi kertaa enemmän kuin älypuhelimia, ja tuottavuuden kasvua tavoittelevien yritysten odotetaankin investoivan IoT:hen merkittävästi lähivuosina. Koska jokainen verkkoon kytketty IoT-laite tekee digitaalista laskentaa, on sen energiankulutuksen vähentäminen kriittinen tekijä IoT:n taloudellisuuden ja ympäristövaikutusten kannalta.

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Aalto-yliopisto ja Turun yliopisto ovat kehittäneet ainutlaatuisen teknologian, joka parantaa digitaalisen laskennan energiatehokkuutta jopa 20-kertaisesti. Patentoitu teknologia perustuu mikropiirien toimintapisteen optimointiin ja sen avulla on saavutettu energiatehokkuuden maailmanennätys. Teknologian kaupallistamismahdollisuuksia selvitettiin Tekesin Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa -rahoituksella vuosina 2015–2016. Nyt teknologiaa kaupallistava, vuoden 2016 huhtikuussa perustettu Minima Processor Oy on saanut 1,6 miljoonan euron sijoituksen CFT Nordic Capital Ltd:ltä (osa CFT Capital Ltd:tä), VTT Ventures Oy:ltä, Aalto-yliopistolta sekä yksityisiltä sijoittajilta.

“Minima on mukana edistämässä digitalisaatiota ja muuttamassa maailmaa. Teknologiamme avulla tehokasta digitaalista tietojenkäsittelyä voidaan käyttää edullisesti yhä useammissa sovellutuksissa. Laitteisiin, kuten vaikkapa virtuaalitodellisuuslaseihin, saadaan Miniman avulla enemmän tehoa ja ominaisuuksia”, toteaa Miniman hallituksen puheenjohtaja Jani Mäkipää.

”Digitaalinen tietojenkäsittely on älyä, jonka vaikutusta meidän kaikkien elämään ei voi painottaa liiaksi. Esimerkiksi iPod muuttaa musiikin ihmisen kuunneltavaksi digitaalisen laskennan avulla”, täydentää Miniman teknologiajohtaja Lauri Koskinen.

Uusia mahdollisuuksia

Miniman teknologian sovellusmahdollisuudet ovat laajat, koska sitä voidaan käyttää lähes kaikissa elektronisissa laitteissa. Yrityksen teknologia lisätään digitaalista laskentaa suorittaviin, integroituihin piireihin ennen niiden valmistamista. Yritys toimittaa ja lisensoi teknologiaasa toisille puolijohdeteollisuuden yrityksille, joiden tuotteisiin sen ratkaisu integroidaan. Alkuvaiheessa Minima tavoittelee johtavaa markkinaosuutta IoT-laitteiden tiedonkäsittelyn energiansäästöratkaisuista ja laajentaa myöhemmin toimintansa muille markkina-alueille.

“IoT-sovellutukset tulevat muuttamaan teollisuuden toimintatapoja ja luomaan uusia ratkaisuja. Nopealiikkeisille ja innovatiivisille tulee olemaan monia mahdollisuuksia IoT-markkinoilla”, sanoo Miniman toimitusjohtaja Toni Soini.

Minima Processor on Risc-V –säätiön perustajajäsen muun muassa IBM:n, Googlen ja Oraclen kanssa.

Lisätietoja:

Toni Soini, toimitusjohtaja
p. 040 735 36 78
toni.soini@minimaprocessor.com

www.minimaprocessor.com

Bussit liikennöivät ohjelmoidulla reitillä Betonimiehenkuja - Lämpömiehenkuja – Metallimiehenkuja. Pysäkkejä (http://sohjoa.fi/reitti) on kolme ja bussit pysähtyvät niillä automaattisesti. Ensimmäisellä viikolla Valimon pysäkki on pois käytöstä metsätöiden vuoksi.

Yhteen bussiin mahtuu kerralla kahdeksan matkustajaa. Lisäksi mukana on aina valvoja, joka myös huolehtii bussin turvallisuudesta. Bussien käyttäminen on maksutonta ja ne ovat kaikille avoimia.

Kiinteää aikataulua ei ole, vaan robottibussit liikkuvat aamupäivisin ja iltapäivisin vaihtelevin kellonajoin. Lisätietoa aikatauluista on osoitteessa https://twitter.com/automatedbusfi

”Pysäkille kannattaa mennä ilman kiirettä ja odottaa bussin tuloa”, opastaa hankkeessa mukana oleva Iisakki Kosonen rakennetun ympäristön laitokselta. ”Bussit liikkuvat hitaasti, niiden keskinopeus on vain 11 km tunnissa. Kaatosateella bussit jäävät varikolle”.

Testialusta uusille palveluille

Robottibussikokeilun aikana selvitetään, miten robottiautot selviävät kaupunkiympäristössä ja miten ne tulee huomioida suunniteltaessa liikenteenohjausta ja liikenneturvallisuutta. Lisäksi tavoitteena on tarjota yrityksille mahdollisuus testata uusia palveluja ja tuotteitaan, kuten erilaisia antureita, ja päästä mukaan robottiliikenteen kehitykseen.

Kokeilu on osa Metropolian koordinoimaa kaksivuotista 6Aika-rahoitteista SOHJOA-hanketta, jossa hankekumppaneina ovat Aalto-yliopisto, Forum Virium Helsinki, Maanmittauslaitos sekä Tampereen teknillinen yliopisto.

SOHJOA-hanke on osa Suomen kuuden suurimman kaupungin yhteistä 6Aika-strategiaa, jossa kehitetään avoimempia ja älykkäämpi palveluita. Tavoitteena on synnyttää Suomeen uutta osaamista, liiketoimintaa ja työpaikkoja.

Hankkeen rinnalla on myös Demos Helsingin kanssa tehtävä Tekes Challenge Finland -rahoitteinen valmisteluhanke, jonka tavoitteena suomalaisten yritysten vientituotteiden ja palvelujen löytäminen yritysten ja tutkimusryhmien yhteistyön kautta.

Automaattiajoneuvojen toimintaa suomalaisissa olosuhteissa testataan osana Liikenneviraston ja Trafin rahoittamaa NordicWay -hanketta, jossa osaltaan valmistaudutaan uudentyyppisiin liikenteen palveluihin ja tieliikenteen automaatioon.

Lisätietoa:

Iisakki Kosonen,
Staff Scientist
Aalto-yliopisto, rakennetun ympäristön laitos
puh. 050 5250 457
iisakki.kosonen@aalto.fi

Harri Santamala
Projektipäällikkö
Metropolia AMK.
puh. 040 334 1516
harri.santamala@metropolia.fi

Nobel pisti Kosterlitzin tutkijavierailun suunnitelmat uusiksi.

Punatiilirakennuksen käytävällä on leppoisa tunnelma. Kahvia hörppäävän parrakkaan professorin elämästä perusarki on kuitenkin nyt kaukana.

”En saanut adrenaliinin takia unta, ja nyt postilaatikossa odottaa yli 800 sähköpostia”, kertoo Michael Kosterlitz, joka yhdessä David Thoulessin ja Duncan Haldanen kanssa sai tällä viikolla fysiikan Nobel-palkinnon ”topologisten faasimuutosten ja aineen topologisten faasien teoreettisesta ratkaisemisesta”.

”Tämä on ihan epätodellista. Tulin tänne pariksi kuukaudeksi tekemään tutkimusta, mutta nyt näyttää, että viimeisen kuukauden suunnitelmat menevät uusiksi”, Aallossa Visiting Fellow -tutkijana professori Tapio Ala-Nissilän kanssa työskentelevä tuore nobelisti jatkaa hymyillen.

25 vuotta yhteistyötä

Topologia on portaittain muuttuvia ominaisuuksia kuvaava matematiikan haara, ja faasilla puolestaan tarkoitetaan aineen olomuotoa. 1970-luvulla Kosterlitz ja Thouless osoittivat topologian avulla, että vaikka yhden atomikerroksen paksuiset 2D-materiaalit eivät ole järjestäytyneet samalla lailla kuin 3D-materiaalit, niillä on matalissa lämpötiloissa oma selvä järjestyksensä, joka hajoaa, kun sen muodostavat pyörre- ja vastapyörresidokset hajoavat lämmittämisen seurauksena. Toisin kuin tiedeyhteisö oli uskonut, niillä oli siis myös omat faasimuutoksensa ja ne saattoivat olla suprajohtavia.

”Koska olin nuori ja tietämätön, minulta puuttuivat sovinnaisen tiedon rajoitteet, ja näin vain kiinnostavan, omituisen fysiikan ongelman, jota oli hauska ratkoa”, Kosterlitz virnistää.

Tapio Ala-Nissilä ja Michael Kosterlitz tutustuivat Brownin yliopistossa.

Nobelistille kyseessä oli nimenomaan teoria, jolle hän ei kaavaillut sovelluksia. Myöhemmin eksoottisia, rakenteeltaan tuntemattomia, aineita on alettu tutkia innokkaasti ja niille on löydetty mahdollisia sovelluskohteita elektroniikasta materiaalitieteisiin. Kosterlitzin Aallon vierailua isännöivä Ala-Nissilä tutkii suprajohteiden lisäksi muun muassa faasimuutosten hyödyntämistä lämmön varastoimisessa. Nyt he tutkivat yhdessä pintarakenteita ja kehittävät uutta teoreettista lähestymistapa nestemäisen aineen kiinteytymiseen.

”Tutustuin Tapioon, kun hän vieraili Brownin yliopistossa tutkijatohtorina”, Kosterlitz muistelee.

”Yhteistyömme on jatkunut nyt 25 vuotta. Työskentely Aallossa on hyvin erilaista kuin kotona, jossa keskityn teoriaan, kun taas täällä on erikoistuttu teknillisempään materiaalifysiikkaan. On ollut mahtavaa huomata, miten paljon kiehtovia ongelmia materiaalitutkimukseen liittyy – ja siksi haluan palata tänne aina uudestaan.”

Laskennallisen nanotieteen huippuyksikkö COMP (comp.aalto.fi)

Mediakyselyt

Milla Eronen
Aalto-yliopiston viestintä
p. 050 384 1785
milla.eronen@aalto.fi

Tohtoritutkinnon merkitys on muuttunut vuosikymmenien aikana ja sen suorittaminen oli aikoinaan mahdollinen vain harvoille. Useimmiten tohtorintutkinnon suorittanut jäi akateemiselle uralle. Nykyään suurin osa tohtoreista tekee uransa julkisella sektorilla ja elinkeinoelämässä. Vaikka tohtoreiden määrä on kasvanut, heidän yhteiskunnallinen merkityksensä on entistä suurempi.

”Nuoret tohtorit ovat avainasemassa yliopiston tutkimustulosten ja tutkimusosaamisen viemisessä akateemisesta maailmasta muun yhteiskunnan käyttöön. Tohtorin osaamisella ja asenteella on ratkaiseva merkitys Suomen tulevaisuudelle”, sanoo dekaani Jouko Lampinen Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulusta.

Kunniatohtorit ja riemutohtorit mukana juhlinnassa

Promootiossa promovoidaan vuoden 2014 promootion jälkeen valmistuneiden tohtoreiden lisäksi yksitoista uutta kunniatohtoria. Tulevat tekniikan kunniatohtorit ovat professori Pedro Echenique, professori Nader Engheta, akateemikko Riitta Hari, professori Akira Isogai, diplomi-insinööri Ilkka Kivimäki, vuorineuvos Matti Lievonen, emeritusprofessori Yukitaka Murakami, professori Pei Gang, insinööriprikaatikenraali Kari Renko, professori Magdalena Salazar Palma ja professori Mirja Salkinoja-Salonen.

Tämän vuoden promootioon osallistuu myös pieni joukko riemutohtoreita. Riemutohtorin arvonimen voi saada henkilö, jonka valmistumisesta tohtoriksi on kulunut vähintään 50 vuotta.

Promootio on yliopiston arvokkain juhlatilaisuus. Promootiossa vihitään, eli promovoidaan eri tieteenalojen tohtoreita ja kunniatohtoreita ja osassa yliopistoja myös maistereita. Ajatuksena on, että tutkinnon suorittaneet otetaan promootiossa tiedeyhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi ja esitellään yhteisölle.

Tämän vuoden Nobelin taloustieteen palkinto myönnettiin professori Bengt Holmströmille ja professori Oliver Hartille. Palkinto myönnettiin heidän työstään sopimusteorian tutkimuksessa. Holmström ja Hart ovat luoneet arvokkaita teoreettisia työkaluja sopimusten ja instituutioiden ymmärtämiseksi.

Holmström on toiminut Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksessa aina sen perustamisesta lähtien.

”Aalto-yhteisö onnittelee Bengt Holmströmiä hienosta saavutuksesta. Palkinto osoittaa, miten ainutlaatuista työtä hän on tehnyt. Olemme onnekkaita, että olemme saaneet hänen asiantuntemuksensa koko yliopiston käyttöön”, sanoo Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja Anne Brunila.

"Bengt Holmström on kuulunut maailman taloustieteilijöiden parhaimmistoon jo pitkään. Hän on myös loistava yhteiskunnallinen keskustelija, joka on ottanut kantaa muun muassa suomalaiseen tiede- ja koulutuspolitiikkaan. On ollut hienoa rakentaa Aalto-yliopistoa yhdessä hänen kanssaan, iloitsee Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Ph.D Bengt Holmström (s. 1949) on taloustieteen professori yhdysvaltalaisessa Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Aiemmin hän on ollut professorina Yalen yliopistossa. Holmströmillä on useita tiedeakatemioiden, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän luottamustehtäviä. Hän on Aalto-yliopiston lisäksi EVAn ja ETLAn hallituksen jäsen.

Aalto-yliopiston sijoitukset paranivat National Taiwan University (NTU) yliopiston julkaisemassa rankingissa. Vertailu perustuu Thomson Reutersin Web of Science -tietokannan sisältämiin julkaisu- ja viittaustietoihin painottaen kahden viimeisimmän vuoden tietoja.

NTU-yliopiston rankingissa tarkastellaan tieteenaloja ja niiden erityisalueita. Tekniikan alan rankingissa Aalto-yliopisto oli Suomen ykkönen ja nousi sijalle 112, edellisenä vuonna sijoitus oli 125.

Tekniikan ala jakautuu edelleen erityisalueiden vertailuihin. Parhaiten sijoittui tietotekniikka, jonka sijoitus nousi yli 30:llä sijalle 79 maailmassa. Aalto oli tällä alueella myös Pohjoismaiden paras. Kemian tekniikka oli sijalla 92, ja sähkötekniikka nousi 50 sijaa ylöspäin ja oli 96. Rakennustekniikka nousi vahvasti sijalle 129 aiemmalta 224. sijalta.

NTU:n yleisrankingissa Aalto-yliopisto nousi sijalle 332 edellisvuoden 365. sijalta. NTU-rankingia on julkaistu vuodesta 2007 alkaen.

Maailmassa on laskutavasta riippuen noin 17 000–22 000 yliopistoa. Aalto-yliopisto on erikoistunut tekniikkaan, talouteen ja taiteeseen. Ala- tai aihekohtaiset rankingit kuvaavat yliopiston toiminta-alueita yleisrankingeja paremmin.

Lue lisää:
http://nturanking.lis.ntu.edu.tw/

Tutkimus toteutettiin ajosimulaattorilla.Tutkijoiden tavoitteena oli löytää ratkaisu, jossa kuljettaja katsoisi näppäimiä mahdollisimman vähän ja katse pysyisi koko ajan tiessä. Kuva: Gabriela Villalobos Zúñiga

Älypuhelinta tai mitään muutakaan viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Noin 40 prosenttia suomalaisista autoilijoista joutuu kuitenkin vaaratilanteisiin älypuhelimen käytön takia Liikenneturvan tietojen mukaan.

Aalto-yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkijat osoittivat, että uudella tekstinsyöttötekniikalla kuljettajien katse saattaa pysyä tiessä paremmin kuin tilanteessa, jossa kuljettaja näppäili kosketusnäyttöpaneelia. Vaarallisia kaistalta poikkeamisia oli 70 prosenttia vähemmän. Tutkimus toteutettiin ajosimulaattorilla. Testihenkilöt ajoivat virtuaalisesti sekä kaupunki- että maaseutuympäristössä ja syöttivät tekstiviesteistä tuttuja virkkeitä.

”Motivaatiomme tutkimukseen syntyi älypuhelimien vaarallisesta käytöstä ajon aikana. Vaaratilanteista ja lainsäädännöstä huolimatta käyttö on yleistä maailmanlaajuisesti. Pohdimme olisiko ratkaisua siihen, ettei ajosuoritus häiriinny”, professori Antti Oulasvirta Aalto-yliopistosta kertoo.

Tekninen toteutus olisi edullinen

Tutkijoiden tavoitteena oli löytää ratkaisu, jossa kuljettaja katsoisi näppäimiä mahdollisimman vähän ja katse pysyisi koko ajan tiessä. Samaa tekstinsyöttötekniikkaa on mahdollista käyttää myös esimerkiksi karttapalvelussa tai selailtaessa puhelinnumeroita ja nimiä.

”Käytimme kokeissamme läpinäkyvää heijastavaa kalvoa tuulilasissa heijastuksen aikaansaamiseksi. Oli tärkeää sijoittaa tekstinäyttö niin, ettei se peitä tietä, mutta on kuitenkin riittävän lähellä tietä, jotta kuljettaja pystyy samalla havainnoimaan sitä, kun tarkkailee kirjoittamaansa tekstiä”, Oulasvirta toteaa. 

Tutkijoiden idea on yksinkertainen ja edullinen. Testeissä käytetty T9-näppäimistö, joka on kiinni ohjauspyörässä, on 12-painikkeinen näppäinpaneeli yhdistettynä ennustavaan tekstinsyöttöön. Näppäimistön hinta on muutamia kymmeniä euroja. Myös heijastusnäyttöteknologia on yleistymässä autoissa ja edullisia ratkaisuja on tarjolla. 

”Nokian puhelimista tutun T9-näppäimistön etu on se, että näppäintä ei normaalisti tarvitsee painaa kuin vain kerran syöttääkseen kirjaimen. Kaikki näitä näppäimistöjä käyttäneet tietävät, että katsetta ei tarvitse samalla suunnata näppäimistöön kuten kosketusnäytöissä.”

Tulokset ovat positiivisia, mutta perustuvat yhteen simulaattorissa tehtyyn tutkimukseen. Toteutuakseen tuotteena tutkijat tarvitsevat lisää tutkimuksia erityisesti käyttäjillä, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet T9-näppäimistöä. 

Entä poistuvatko älypuhelimien käytöstä johtuvat vaaratilanteet, kun itseohjautuvat autot tekevät läpimurron?

”En usko. Itseohjautuvien autojen läpimurtoon menee vielä muutamia vuosia eikä ne tule ainakaan ensimmäisinä käyttövuosina toimimaan kaikkialla”, Oulasvirta sanoo.

Tutkimustyö (linkki tulossa myöhemmin) esitetään kansainvälisessä AutoUI-konferenssissa Yhdysvalloissa 24.–26. lokakuuta.

Lisätietoja:
professori Antti Oulasvirta
Aalto-yliopisto
puh. 050 384 1561
antti.oulasvirta@aalto.fi   

tutkijatohtori Tuomo Kujala
Jyväskylän yliopisto
puh. 0400 247 392
tuomo.j.kujala@jyu.fi    

diplomi-insinööri Gabriela Villalobos Zúñiga
gavizu@gmail.com     

Professori Anouar Belahcen, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin magneettisia materiaaleja, joita käytetään sähkömekaanisissa energian muuntamiseen tarkoitetuissa laitteissa, kuten moottoreissa ja generaattoreissa. Työni tavoite on auttaa pienentämään niiden energiahäviötä. Ensikuulemalta esimerkiksi generaattorin prosentin, parin energiahäviö voi vaikuttaa pieneltä, mutta jos ajatellaan, että se tuottaa 1000 megawattia sähköä, pari prosenttia onkin jo 20 megawattia, mikä vastaa noin 10 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutusta.

Tutkimukseni jakautuu tavallaan kahteen osaan. Mittaamme ja mallinnamme materiaaleja ja pystymme näin optimoimaan moottoreita ja generaattoreita. Toisaalta pureudumme syvemmin itse materiaaleihin, eli selvitämme, miten materiaalien rakenne ja valmistustapa vaikuttaa häviöihin.

Miten päädyit tutkijaksi?

Tiesin jo ylioppilaskirjoituksissa haluavani suorittaa ainakin tohtorintutkinnon. Kun tulin tänne tekemään maisteriopintoja, tapasin professorin, joka piti arvosanojani niin hyvinä, että tarjosi minulle töitä ryhmästään. Laboratoriossa huomasin, että tämähän oli juuri sitä, mitä olin jo pienenä tehnyt, eli muuntajien käämimistä. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

Nautin väitöskirjan tekemisestä, mutta ajattelin usein, oliko kukaan muu kiinnostunut siitä, minkä parissa ahersin. Sitten pääsin artikkelini kanssa konferenssiin, jossa oli 400 alan asiantuntijaa. Monet heistä tulivat pyytämään, saisivatko esitelmäni käyttönsä ja myöhemmin artikkeliini tuli paljon viittauksia. Se oli melkoinen buusti työlle, kun tajusin, että sillä oli todella merkitystä.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Kyllä se on ehdottomasti sitkeys. Tutkijan työssä voi mennä monta kuukautta tai vuottakin ilman konkreettisia tuloksia. Sitten yhtäkkiä, kun kriittinen massa on saavutettu, huomaakin, että tässä on nyt jotain tärkeää!

Tutkija etenee kärsivällisesti pieniä pätkiä kerrallaan, ja palkinto tulee vasta lopussa. Nopeita tuloksia haluavan kannattaa ryhtyä suunnittelijaksi.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Ensimmäinen tutkimushaaramme eli materiaalien mallintaminen sujuu jo hyvin, mutta toisessa, eli materiaalien valmistamisessa, on vielä paljon selvitettävää. Kehitämme siihen nyt mallia, ja olen varma, että kun saamme sen tehtyä, pystymme sanomaan, että näin tekemällä saadaan näitä ja näitä ominaisuuksia. Tällä hetkellähän työ tehdään kokeellisesti, eli testataan jotain valmistusmenetelmää ja katsotaan, mitkä ovat sen tulokset. Meidän tavoitteemme on siis eräänlainen numeerinen prototyyppimateriaali.

Anouar Belahcen ja muut Aalto-yliopiston uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan monialaisessa iltapäivässä 12. lokakuuta klo 14.15 alkaen. Tervetuloa!

Katso luentojen ohjelma täältä

Kuva: Anni Hanén

Tekniikan korkeakoulujen promootioilla on pitkät perinteet. Tämän kertainen juhla oli järjestyksessään 24. tohtoripromootio.

Tänä vuonna promovoitiin yhteensä 439 uutta tohtoria. Promootio pidettiin perinteisesti Otaniemen Aalto-salissa.

Promootion järjestelystä vastasi Perustieteiden korkeakoulu, jonka dekaani, Jouko Lampinen, muistutti puheessaan promootion olevan yliopiston arvokkain akateeminen juhla, jossa valmistuneet tohtorit vihitään akateemisen tiedeyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi.

Promovendien promovoinnin lisäksi tilaisuudessa myönnettiin yksitoista kunniatohtorin arvoa merkittäville tieteen, tekniikan ja yhteiskunnan vaikuttajalle.

DI Ilkka Kivimäen rooli yrittäjyyden vahvempaan näkyvyyteen Suomessa on ollut merkittävää. Hän on ollut mm. perustamassa Startup-säätiötä ja Slush-tapahtumaa, sekä toiminut niiden hallitusten puheenjohtajana.

Vuorineuvos Matti Lievonen on menestyksekkäästi toteuttanut puhtaiden liikennepolttoaineiden kehitystyötä sekä edistänyt kansallisesti merkittävää biotalouden strategiaa uusiutuvien liikennepolttoaineiden kehittämisessä yhdessä Aalto-yliopiston professoreiden kanssa.

Professori Pei Gang on toiminut vuodesta 2007 alkaen Tongji-yliopiston rehtorina ja ollut aktiivisesti rakentamassa kumppanuutta Aallon ja Tongjin välille. Yhteistyöstä on syntynyt mm. Shanghai International College of Design and Innovation.

Edellisten lisäksi tekniikan kunniatohtorit vuonna 2016 ovat professori Pedro Echenique, professori Nader Engheta, akateemikko Riitta Hari, professori Akira Isogai, emeritusprofessori Yukitaka Murakami, insinööriprikaatikenraali Kari Renko, professori Magdalena Salazar Palma ja professori Mirja Salkinoja-Salonen. Lue lisää Aallon kunniatohtoreista (promootio.aalto.fi)

Kuvassa kunniatohtori Pei Gang, Aallon provosti Ilkka Niemelä, kunniatohtori Kari Renko (Lue lisää Kari Renkosta: Lisää käyttöikää lentokoneille promootio.aalto.fi) sekä vararehtori Hannu Seristö.

Iltajuhlassa pitämässään puheessa Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri muistutti, että yliopistosta valmistuu korkean tason osaajia tunnistamaan ja ratkaisemaan yhteiskunnan suuria haasteita sekä rakentamaan kestävälle kehitykselle perustuvaa tulevaisuutta tieteeseen pohjautuen.

Riemutohtori, professori emeritus Matti Ranta muisteli puheenvuorossaan omaa väitöskirjaprosessiaan 1960-luvulla.  Riemutohtorin arvonimen (doctor jubilaris) voi saada henkilö, joka on valmistunut tohtoriksi on kulunut 50 vuotta. (Lue lisää Matti Rannasta: Monen toimen mies promootio.aalto.fi)

Vuoden 2016 riemutohtoreita ovat Eero Byckling (TkT 1962), Carl Enebäck (TD 1964), Jussi Hyyppä (TkT 1966), Teuvo Kohonen (TkT 1962), Kalle-Heikki Korhonen (TkT 1962), Veikko Leivo (TkT 1962), Markku Mannerkoski (TkT 1964), Yrjö Mälkki (TkT 1965), Juhani Oksman (TkT 1963), Matti Ranta (TkT 1966), Jussi Rastas (TkT 1966) ja Eino Tunkelo (TkT 1966). 

Promootiopäivän iltajuhla oli Tapahtumakeskus Telakalla.Vanhoja tansseja oli tanssimassa ennätysmäärä juhlijoita, sillä poloneesin tanssikuvioihin osallistui yli 200 tanssijaa.

Kuvat: Adolfo Vera; Jouko Lampisen kuva: Aalto-yliopisto / Mikko Raskinen

Aallon opiskelijoiden koordinoima Tempaus2016 tehdään pilke silmäkulmassa, vaikka taustalla onkin huoli Suomen peruskoulun tasosta. Niin PISA-tulokset kuin peruskoululaisten oppimenestys ja opiskelumotivaatio ovat laskussa. Nyt pitää toimia.

”Peruskoulutus on Suomessa ihan timanttia. Tempaamalla haluamme nostaa esille koulutuksen tason ja varmistaa, että se säilyy hyvänä myös tulevaisuudessa”, kertoo Tempaus2016:n koordinaattori Niko Ferm.

Liikkeelle lähdetään isolla joukolla, kun 1 400 yliopisto-opiskelijaa ympäri Suomen jalkautuu 1 500 peruskouluun aina Utöstä Utsjoelle. Oppimisen iloa tuodaan luokkahuoneisiin positiivisella fiiliksellä.

Pulmia, logoja ja paperilennokkeja

Tempaajat osallistuvat kouluissa yhdelle oppitunnille ja toteuttavat siellä ennalta sovitun ohjelmapaketin. Oppilaille on tiedossa niin matematiikan aivopähkinöitä, oppeja yrityksen perustamiseen, urapolkujen pähkäilyä kuin oivaltavaa kuvataidettakin.

”Arkielämän pulmapankissa syvennytään matematiikan maailmaan korttipelin avulla. Korttipakat tarjoilevat vaikeusasteeltaan erilaisia tehtäviä, joita ratkotaan luokissa ryhmittäin. Kuvataideosiossa tutkitaan tuotebrändien logoja, vertaillaan värejä ja muotoja ja suunnitellaan oman koulun logo”, kertoo Tempaus2016:n viestintävastaava Noora Vänttinen.

Tie tulevaisuuteen -osio syventää ymmärrystä lukioon ja ammattikouluun sopivista taidoista. Tempaaja innostaa oppilaita kertomalla omasta opiskelupolustaan, minkä jälkeen oppilaat luovat omia vaihtoehtoisia tulevaisuuden polkujaan. Tempaajat taipuvat myös apuopettajiksi.

"Kids try science -tiedeohjelmassa perehdytään lentokoneen aerodynamiikkaan. Sitten tutkitaan paperilennokkien avulla erilaisten taitosten ja painotusten vaikutusta lento-ominaisuuksiin. Lopuksi luokassa käydään lennokkien lentokisa", Vänttinen kuvailee innostuneena.

Kaikki Kansalaistorille

Tempaus huipentuu marraskuun 2. päivänä klo 12 alkavaan kaikille avoimeen päätösjuhlaan. Helsingin Musiikkitalon ja Kiasman välissä oleva Kansalaistori kokoaa yhteen kaikki opetuksen puolestapuhujat ja siitä kiinnostuneet. Paikalla puhutaan asiaa ja pidetään hauskaa.

Tempaus2016:n eteen on paiskittu töitä helmikuusta lähtien 70 hengen vapaaehtoisporukalla, jossa on opiskelijoita kaikista Aalto-yliopiston korkeakouluista.

Opiskelijatempaamisella on Suomessa pitkät perinteet. Vuonna 1968 kauppatieteilijöiden suomalaisilla vientituotteilla lastaamassa laivassa vieraili Lontoon Towerin kupeessa 15 000 englantilaista. Aalto-yliopiston syntyä juhlistettiin vuonna 2009 Arabiasta Otaniemeen ulottuneella ihmisketjulla, joka silmukoi yhteen 3 000 tempaajaa. Nyt ollaan toteuttamassa yhtä isoimmista opiskelijatempauksista ikinä. Hyvää asiaa tukee tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka on Tempaus2016:n suojelija.

Vararehtori, professori Eero Eloranta toteaa lehden Avauksia-palstalla, että yliopisto on kyennyt toteuttamaan sille asetettua kansallista erityistehtäväänsä menestyksekkäästi. Tässä hän näkee tärkeinä tekijöinä opiskelijat ja heidän perustamansa yrittäjyysyhteisön Aaltoesin. Niiden merkitystä ei Elorannan mukaan voi korostaa liikaa.

Lehden pääartikkelissa pohditaan, millainen on yrittäjän mieli ja miten yliopisto voi sitä tukea. Aihetta valottavat kasvuyrittäjyyden apulaisprofessori Mikko Jääskeläinen, sarjayrittäjä ja mentori Kaija Pöysti sekä hiljattain yrittäjäksi ryhtynyt, opintojaan viimeistelevä Martim Gois.

Sijoittaja, bisnesenkeli Timo Ahopelto uskoo yrittäjyyden renessanssiin ja korostaa kaveriporukoiden merkitystä tällä tiellä.

Kuka-palstalla matkataan Pariisiin, jossa sijaitsee suunnittelutoimisto Ahonen & Lamberg. Graafiset suunnittelijat Anna Ahonen ja Katariina Lamberg tutustuivat opiskeluaikoinaan ja työskentelevät nyt tiiviisti yhdessä, kuin yhdenlainen aviopari.

Siellä-jutussa tapaamme kolme yrittäjää, Kristo Ovaskan, Annina Koskiolan ja Pekka Laurilan, joiden markkina-alueena on maailma.

Kolumnissa matkailuyrittäjä Johanna Vierros kertoo, miten pohjaton idealistin tuska voi johtaa yrityksen perustamiseen.

Lehden pääartikkelin ja kannen kuvat ovat valokuvaaja Kalle Katailan sarjasta Landscapes and Contemplations, joka tarkastelee maisemaa ja meditaatiota.

Aalto University Magazine on saatavilla Aalto-yliopiston kampuksilla. Näköislehti on luettavissa issuu.com-sivustolla. Lehti on tällä kertaa kokonaan suomenkielinen, mutta artikkeleiden englanninkielisiä käännöksiä on osoitteessa aalto.fi/magazine.