Seitsemän mielenkiintoista julkisen sektorin organisaatiota toivoo Aalto-yliopiston opiskelijoilta mullistavia ideoita ja innovaatioita vauhdittamaan digitalisaatiotaan. Kyseessä on julkisen sektorin hackathon (Public Sector Hackathon, #pshack100) -projekti, monitieteellinen maisteritason kurssi, joka on avoin kaikille Aalto-yliopiston opiskelijoille. Lisäksi noin kaksikymmentä Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijaa osallistuu kurssille. Projektin työkieli on englanti, joten myös ulkomaalaiset opiskelijat ovat lämpimästi tervetulleita osallistumaan kurssille.

#pshack100-hackathonissa keskitytään tuoreiden ja toteutettavissa olevien konseptien luomiseen pikemminkin kuin koodaamaan täydellisiä sovelluksia. Poikkitieteellisiltä opiskelijatiimeiltä, joiden jäsenet edustavat niin Kauppakorkeakoulua, tekniikan alojen korkeakouluja, Taiteen ja suunnittelun korkeakoulua kuin Maanpuolustuskorkeakoulua, odotetaan uniikkeja näkemyksiä organisaatioiden haasteiden ratkaisemiseksi. Kurssi on kuuden opintopisteen (ECTS) arvoinen.

Ilmoittaudu hackathon-kurssille viimeistään 25.10.2016. Mukana ovat seuraavat organisaatiot digitalisaatiohaasteineen: Apotti-hanke, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, sisäministeriö ja Suomen tulli.

Lue lisää organisaatioiden haasteista englanniksi.

Helsinki Challenge on kiihdyttämöohjelma, joka perustuu tiedeyhteisön ja yhteiskunnan osaajien yhteistyöhön.

Kilpailun palkinto on 375 000 euroa ja se on tarkoitettu ratkaisun toteuttamiseen.

Helsinki Challenge vauhdittaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa

Helsinki Challenge -tiimit tarttuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joiden päämääränä on tehdä maailmasta parempi paikka. Tavoitteet ovat universaaleja eli kuuluvat meille kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille, sinulle ja minulle.

Kilpailun teemat: ihminen muutoksessa, kestävä planeetta ja urbaani tulevaisuus haastavat tiimejä luomaan ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Kun kaupungistuminen kiihtyy,  kilpailu työpaikoista, asunnoista ja hyvän elämän edellytyksistä kiristyy. Vaikka vauraus lisääntyy, moni jää edelleen vaille koulutusta ja terveydenhuoltoa. Ongelmat vaihtelevat alueittain. Kehitysmaissa väestö kasvaa, kun taas Euroopassa se vähenee ja vanhenee. Ilmastonmuutos vähentää luonnon monimuotoisuutta ja pakottaa ihmiset hakemaan parempia elinolosuhteita kotiseutujensa ulkopuolelta.

”Harvoin tutkijoilta kysytään, mitä he haluaisivat tutkia, miksi sen aiheen tutkiminen olisi tärkeää ja mitä ongelmia se ratkaisee. Ilman Helsinki Challengea emme olisi koskaan keskustelleet kollegoiden kanssa siitä, mikä aihe meissä sytyttää intohimoa. Ajattelu ei olisi mennyt eteenpäin, eikä uusia tutkimusideoita olisi syntynyt”, tutkija Katri Saarikivi sanoo.

Suomi pyrkii YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen kärkimaaksi, ja Helsinki Challenge on yksi työkalu niiden edistämiseen.

”Perustutkimus luo uutta tietoa ja avaa oven uteliaisuudelle, jonka avulla syntyy uusia avauksia ja voimme rakentaa parempaa, toimivampaa maailmaa. Se on Suomen kilpailukyky- ja hyvinvointitekijä yhteiskunnallisesti sekä samalla menestyvän liike-elämän ja soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen kivijalka. Hyvinvoinnin rakentamiseen tarvitaan tiedeyhteisön ja yhteiskunnan eri toimijoiden välistä avointa dialogia ja keskinäistä luottamusta”, sanoo Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola.

Aalto-yliopiston vararehtori Tuija Pulkkinen toteaa kilpailun sopivan hyvin Aalto-yhteisölle: ”Yliopistomme tapa toimia on tehdä asioita uusilla tavoilla, monialaisesti ja yhdessä. Kilpailuun osallistujat toteuttavat Aalto-yliopiston perusajatusta viedä uusimpia tutkimustuloksia päätöksenteon pohjaksi ja yhteiskunnan hyväksi. Samalla kilpailu luo osallistujille uusia verkostoja sekä antaa tutkimukselle erinomaista näkyvyyttä.”

Helsinki Challenge -kiihdyttämöohjelma vahvistaa tutkijoiden taitoja

Helsinki Challenge syntyy suomalaisten yliopistojen yhteistyönä. Voittaja on tiedossa, kun Suomi täyttää sata vuotta. Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi.

Kilpailu on yliopistojen panostus tieteen merkityksen ja vaikuttavuuden näkyväksi tekemiselle, uusien tiedeperustaisten avausten mahdollistamiselle sekä tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelun vahvistamiselle. Palkinto on vain yksi kilpailun hyödyistä. Kiihdyttämöohjelma tukee tiimejä kumppanuuksien ja rahoituksen hankkimisessa, synnyttää uudenlaisia yhteistyökuvioita ja tuo tutkimuksesta kumpuaville uusille avauksille näkyvyyttä.

Helsinki Challenge -haku on auki!

Kilpailuun tulee ilmoittautua 31.10. mennessä ja varsinainen kilpailuehdotus on jätettävä viimeistään 15.11. Lue lisää challenge.helsinki.fi

Lisätietoja: Ira Leväaho, Helsinki Challenge projektipäällikkö, Helsingin yliopisto, ira.levaaho@helsinki.fi, 050 5058152

Iloiset luennoitsijat sekä takarivissä vasemmalla rehtori Tuula Teeri ja provosti Ilkka Niemelä ja takarivissä oikealla vararehtori Eero Eloranta. Kuva Heli Sorjonen

Tenure track -urajärjestelmän kautta nimetyt vakituiset Associate- tai Full-tason professorit luennoivat omasta tutkimus- ja opetusalastaan 12.10.2016. Videot ovat katsottavissa Aalto-yliopiston Youtube-kanavassa. Luennot ovat englanninkielisiä.

"Does the gender composition of scientific committees matter?"
Manuel Bagues, Kauppakorkeakoulu, taloustieteen laitos

“Magnetic materials as part of the electromechanical energy conversion”
Anouar Belahcen, Sähkötekniikan korkeakoulu, sähkötekniikan ja automaation laitos
Lue myös Anouar Belahcenin haastattelu: Karkaavien wattien metsästäjä

“Algorithms and computation”
Petteri Kaski, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Biohybrid materials: where synthesis meets biology”
Mauri Kostiainen, Kemian tekniikan korkeakoulu, biotekniikan ja kemian tekniikan laitos

“Aesthetics in three (easy?) steps”
Ossi Naukkarinen, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, taiteen laitos
Lue myös Ossi Naukkarisen haastattelu: Estetiikan professori sukeltaa big dataan

"Computational image synthesis and analysis”
Jaakko Lehtinen, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Auctions and information”
Pauli Murto, Kauppakorkeakoulu, taloustieteen laitos

“Imaging brains in action”
Lauri Parkkonen, Perustieteiden korkeakoulu, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos

"Design of marine structures meets continuum mechanics”
Jani Romanoff, Insinööritieteiden korkeakoulu, konetekniikan laitos
Lue myös Jani Romanoffin haastattelu: Wannabe-toimitusjohtajasta tulikin jäärä huippututkija

“Role of software in digital transformation”
Kari Smolander, Perustieteiden korkeakoulu, tietotekniikan laitos

“Antennas enabling the wireless world”
Ville Viikari, Sähkötekniikan korkeakoulu, radiotieteen ja -tekniikan laitos

“Wood – the material of the future”
Monika Österberg, Kemian tekniikan korkeakoulu, puunjalostustekniikan laitos
Lue myös Monika Östergin haastattelu: Monika Österberg koulii puusta öljyn haastajaa

Maailman kulttuurineuvoston, World Cultural Council (WCC), myöntämä vuoden 2016 Jose Vasconcelos World Award of Education -palkinto luovutettiin Aalto-yliopiston koneensuunnitteluopin professorille ja Design Factoryn perustajalle Kalevi Ekmanille juhlallisessa seremoniassa Riiassa, Latvissa, perjantaina 14. lokakuuta.

Palkinto annettiin tunnustuksena Ekmanin yliopistokoulutukseen tuomasta kansainvälisyydestä ja inhimillisestä lähestymistavasta sekä hänen visionäärisistä ja inspiroivista ideoistaan, joiden ansiosta opiskelijat, tutkijat ja yritykset yhteen tuovasta Design Factory -konseptista on tullut merkittävä opetus- ja oppimisalusta. Ekman on ansioitunut niin mentorina kuin opettajana, edistänyt monitieteellistä ja -kulttuurista yhteistyötä sekä tehnyt 20 vuoden ajan uraauurtavaa työtä yrittäjyyteen kannustavien, ryhmätyötä tukevien ja opiskelijoita sitouttavien opiskelumenetelmien kehittämisessä.

Maailman kulttuurineuvoston (WCC) 33. palkintoseremonia järjestettiin Riian teknillisen yliopiston (RTU) 154-vuotisjuhlan ja yliopiston tieteellisen konferenssin yhteydessä Latvian kansalliskirjastossa.

Aallossa tutkijavierailulla oleva professori Michael Kosterlitz piti 18. lokakuuta aaltolaisille luennon aiheesta: "Topological excitations in two dimensions”.

Nobelistin luento Otaniemessä houkutteli salin täyteen kuulijoita ja Kosterlitzin esitys huokui syvää innostusta ja intohimoa omaan tutkimusaiheeseen. Rehtori Tuula Teeri nosti esille tervehdyssanoissaan, että tutkimustyötä aloittaessa emme varmasti tiedä, mihin tulokset johtavat, mutta tieteellisesti todistetun tiedon pohja on aina vahvasti aiemmin tehdyssä tutkimuksessa ja löydetyissä tuloksissa.

Fysiikan Nobel myönnettiin eksoottisia aineen olomuotojen muutoksia tutkivalle kolmikolle Michael Kosterlitz, David Thouless ja Duncan Haldane. Brownin yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevä Kosterlitz on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista teoreettisen tiiviin aineen ja tilastollisen fysiikan tutkijoista.

Lue myös uutiset:

Hauska ongelmanratkaisu palkittiin fysiikan Nobelilla

Tuore fysiikan nobelisti Aallossa

Yhdysvaltalaisen US Newsin julkaisemassa rankingissä Aalto-yliopisto paransi sijoitustaan usealla osa-alueella. Tietotekniikan alalla Aalto-yliopisto nousi sijalle 60 edellisvuoden 83. sijalta. Kauppatieteet ja avaruustutkimus ylsivät myös sadan parhaan joukkoon maailmassa sijoituksilla 96 ja 99. Tekniikan alalla Aalto-yliopisto oli sijalla 136 ja materiaalitieteessä 130. Näissä alakohtaisissa vertailuissa sijoitus oli Suomen yliopistoista paras.

Yleisrankingissä Aalto-yliopisto nousi sijalle 286, kun sijoitus vuosi sitten oli 352.

US Newsin globaali ranking perustuu Thomson Reutersin Web of Science ja InCites -analyysityökalujen dataan. Mittareina on käytetty muun muassa tutkimusjulkaisujen ja -viittausten määrää, mainetta sekä kansainvälisyyttä. Vertailun metodologia on muuttunut hieman edellisvuodesta. Yleisrankingissa on vertailtu 1000 yliopistoa maailmanlaajuisesti, alakohtaisissa määrä vaihtelee.

Maailmassa on laskutavasta riippuen noin 17 000–22 000 yliopistoa. Aalto-yliopisto on erikoistunut tekniikkaan, talouteen ja taiteeseen. Ala- tai aihekohtaiset rankingit kuvaavat yliopiston toiminta-alueita yleisrankingeja paremmin.

Lue lisää US Newsin sivuilta
 

Tuotesuunnittelun loppugaalassa yli 200 kandidaattiopiskelijaa esitteli ryhmätyönä kehittämiään ideoita, joiden tavoitteena on aktivoida vuodepotilasta itsenäiseen toimintaan turvallisesti.

Kurssi on pakollinen kone- ja rakennustekniikan kandidaattiopiskelijoille, mutta joukossa oli opiskelijoita myös muista ohjelmista.

Säädettävä sairaalapöytä

”Ratkaistavia ongelmia oli paljon, joten kuuden viikon kurssin ensimmäiset viisi viikkoa kuluivat taustakartoitukseen ja aiheen rajaukseen", kertoi Tuukka Tuomela.

"Säädettävä sairaalapöytä oli meidän näkemyksemme, jolla ainakin muutamat ongelmat voisi ratkaista. Se ei kuitenkaan sovi kaikkein heikkokuntoisimmille”, Tuomela totesi. "Pöydän ääressä potilaan on helpompi syödä, koska pöytä voidaan nostaa täsmälleen oikealle tasolle.”

Tehtävä oli ryhmän mielestä haastava, sillä sairaala ei ollut kenellekään tuttu ympäristö.
”Samaa suunnitteluprosessia voi kuitenkin käyttää jatkossa muidenkin tuotteiden suunnittelussa.”

Ryhmään kuului kolme opiskelijaa Sähkötekniikan korkeakoulusta, kaksi Kemian tekniikasta ja yksi energia- ja ympäristötekniikan pääaineesta.

Kuvassa Tuuka Tuomela ja Arno Alho. Muut ryhmän jäsenet ovat Niko Luostrinen, Artem Lopatenko, Santeri Santikko ja Mihael Merkurjev.

Työtasoon integroidut istumatuet

”Kurssitehtävässä oli monta pulmaa ratkaistavina”, kertoi Jami Kajander kone- ja rakennustekniikan pääaineesta. ”Potilaan pitäisi pystyä istumaan sängyn laidalla turvallisesti, mutta samalla säilyttämään ihmisarvonsa."

”Mielestämme onnistuimme kuitenkin melko hyvin”, arvioi Kajander.  ”Päädyimme suunnittelemaan työtason, jossa on integroidut istumatuet, jotka potilas voi itse säätää sopiviksi. Myös rinta- ja jalkatuet ovat säädettäviä.”

Ryhmän jäsenet vasemmalta: Rolf Kottelin, Anna Lagerström, Jami Kajander, Petter Westberg, Filemon Wolfram. Ryhmän kuudes jäsen Casper Fagerström, puuttuu kuvasta.

”Olemme molemmat suunatautumassa rakennusalalle, joten vastaavanlaista tehtävää ei ehkä jatkossa tule eteen, mutta ryhmätyöskentely oli hyödyllinen kokemus”, hän totesi.

Konetekniikkaan suuntaavalle Anna Lagerströmille tehtävä oli mieluinen. ”Parasta oli, kun sai yhdistää luovuutta tekniikkaan ja miettiä erilaisia ratkaisuja. Aikataulu oli haasteellinen, sillä mallin toteutukseen jäi todella vähän aikaa.”

Kuuden hengen ryhmään kului viisi opiskelijaa kone- ja rakennustekniikan pääaineesta sekä yksi opiskelija tuotantotaloudesta.

Tuotesuunnittelukurssin toteutti Insinööritieteiden korkeakoulun konetekniikan laitos.

Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulu on valinnut historiansa ensimmäisen vuoden alumnin. Varun Singh palkittiin Alumni&StudentWeekend -seminaarissa lauantaina 29. lokakuuta.

”Olen hämmentynyt ja erittäin iloinen saamastani kunnianosoituksesta jo tässä vaiheessa uraani”, tekniikan tohtoriksi vuonna 2015 valmistunut Singh sanoo.

Hän aloitti opintonsa tietoliikennetekniikan maisteriohjelmassa TKK:ssa vuonna 2007 ja valmistui diplomi-insinööriksi pari vuotta myöhemmin. Singh jatkoi tietoliikenteen tohtoriopintoihin professori Jörg Ottin ohjauksessa. Hänen uraauurtava väitöstyönsä palkittiin syksyllä 2016, kun uuden sukupolven multimediateknologioiden ja -sovellusten asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteisö ACM Special Interest Group on Multimedia (SIGMM) myönsi hänen työlleen kunniamaininnan.

Tohtoriksi valmistuttuaan Singh perusti multimediapuhelujen laatua parantavan CALLSTATS I/O Oy:n myös tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksella työskennelleiden professori Jörg Ottin ja Marcin Nagyn sekä laitoksella opiskelleen Shaohong Lin kanssa. Yritys kehittää analytiikka- ja optimointipalvelua WebRTC-pohjaisille videokonferensseille, ja Singh toimii yrityksen toimitusjohtajana. Hän tutki aihetta jo väitöstyössään ja hankki Aalto-yliopistolle kansainvälistä näkyvyyttä tutkimuksensa lisäksi osallistuessaan IETF:n ja W3C:n standardointityöhön.

”Yrityksessämme työskentelee tällä hetkellä 12 työntekijää, joista puolet ovat valmistuneet Aalto-yliopistosta”, hän sanoo.

Yrittäjyys vaatii kovaa työtä

Into yrittäjyyteen sai potkua, kun Singh oli mukana opiskelijavetoisen yrittäjyysyhteisön AaltoES:n perustamisvaiheessa vuonna 2009. Hän toimi aktiivisesti yhteisön ydintiimissä parin vuoden ajan ja oli merkittävässä roolissa kasvuyrittäjyyden edistämisessä opiskelijoiden keskuudessa.

”Varun on tehnyt mittaamattoman arvokasta työtä suomalaisen tietoliikenneosaamisen ja startup-kulttuurin edistämiseksi. Hän on erinomainen esikuva opiskelijoille, miten elämässä menestytään ahkeralla työllä ja aktiivisella toiminnalla”, Sähkötekniikan korkeakoulun dekaani Jyri Hämäläinen sanoo.

”Kerron mielelläni kokemuksistani opiskelijoille ja jaan tietoa ja osaamistani eteenpäin”, Singh toteaa.

Hän kannustaa seuraamaan päivittäin eteen tulevia tilanteita ja asioita. Jos huomaa ettei jokin toimi, silloin kannattaa pohtia, voisiko asian tehdä jotenkin toisin ja olisiko siitä liikeideaksi.

”Kun teillä on idea, uskokaa siihen. Ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää pohtia, ymmärtääkö asiakas yrityksenne idean ja vastaako se asiakkaiden tarpeisiin. Tämän jälkeen rakenna toimiva tiimi.”

”Itse olen ollut onnekas saadessani mukaan mahtavan ja osaavan tiimin. Kiitos kunnianosoituksestani kuuluu myös tiimilleni ja yhtiökumppaneilleni sekä ihmisille, joita olen urani aikana tavannut”, hän kiittää.

Lisätietoa:

uutinen 16.9.2016: SIGMM myönsi Varun Singhin väitöskirjalle kunniamaininnan

uutinen 25.9.2016: Multimediapuhelujen laatua parantava Callstats.io sai 2,7 miljoonan euron rahoituksen

Kuva: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto

Ilmassa oli hälinää ja kuhinaa, kun Tapiolan koulun 9-luokkalaiset saapuivat opo-tunnille. Nyt ohjaksissa ei kuitenkaan ollut oppilaanohjaaja Milla Kangas, vaan sähköteekkari Mikko Leino Aalto-yliopistosta. Leino on yksi 1 400 tempaajasta, jotka jalkautuivat kahden päivän aikana Suomen peruskouluihin Utöstä Utsjoelle.

Tarkoitus on nostaa esille Suomen peruskoulun taso ja innostaa oppilaita oppimaan.

– Oppiminen ei ole ollut peruskouluissa enää niin motivoitunutta ja tuloksetkin ovat vähän laskussa. Meidän tempaajien mielestä peruskoulu on Suomen tärkein ja arvokkain asia, kertoi Leino 23 oppilaan edessä.

Leino oli vetämässä Aalto-yliopiston opiskelijoiden koordinoiman tempauksen Tie tulevaisuuteen -tuntia. Ysiluokan jälkeen pitää tehdä päätöksiä omasta elämästä. On aika miettiä, mitä taitoja on mahdollista hankkia ja mitä tehdä isona.

Vapautta valintoihin

Oppilaat saivat hetkensä opinto-ohjaajina, kun tehtävänä oli miettiä tulevaisuuden polkuja erilaisille esimerkkihenkilöille. Mitä Ella, Ali, Kaarina ja Ville-Valtteri voisivat opiskella ja mistä eri ammatteihin voi valmistua. Ryhmissä pohdittiin, miten tullaan kansanedustajaksi, onko eläinlääkäreille omaa koulua, entä mitä kautta pääsee raksalle?

9-luokkalaiset pohtivat erilaisia tulevaisuuden polkuja. Kuva: Jaakko Kahilaniemi/ Aalto-yliopisto

Omille opintopoluille luotiin kolme vaihtoehtoa kunkin taitojen, harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden kautta. Leino rohkaisi miettimään tulevia ammatteja esimerkiksi musikaalisuuden, sosiaalisten taitojen tai vaikkapa sisukkaan luonteen kautta.

Myös oppilaanohjaaja Kangas kannustaa oppilaita tekemään sitä, mikä itsestä tuntuu kiinnostavalta ja heittäytymään myös uusiin ajatuksiin.

– Toivon, että jatkossa koulussa opitaan vielä enemmän tulevaisuudessa selviämisen taitoja. Sen sijaan, että mentäisiin vain oppiaine edellä, on tärkeää esimerkiksi pohtia, miten selviän haasteista, miten toimia ryhmässä ja kuinka tehdä päätöksiä, Kangas toteaa.

Tapiolan koulussa oppia elämään antaa muun muassa verotusprojekti, joka yhdistää yhteiskuntaopin, matematiikan ja opinto-ohjauksen oppiaineet.

– On kiva, kun on kolme ainetta yhdessä, siinä saa isompaa kuvaa asioista. Projektista saa apua tulevaisuuteen, sillä verotus koskee jokaista, sanoo ysiluokkalainen Joanna Hilve.

Aikuishaaveet aikakapseliin

Oppilas Kiira Karimaa haluaisi aikuisena tehdä työtä, jossa voi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa nuoria. Koulussa mieluista on esitelmien tekeminen ja se, että saa itse oikeasti hakea tietoa.

– Eniten toivoisin, ettei kaikkea tehtäisi tietokoneella. Tykkään esimerkiksi äidinkielessä kirjoittaa käsin, mutta nyt melkein kaikki tekstit tehdään koneella, Karimaa huomauttaa.

Kiira Karimaa (vas.) ja Joanna Hilve. Kuva: Jaakko Kahilaniemi/ Aalto-yliopisto

– Oli hienoa päästä tempaamaan omaan vanhaan kouluun. Nykyiset ysiluokkalaiset ovat tosi fiksuja. Toivon, että he etsivät ja löytävät oman juttunsa, toteaa Mikko Leino.

Kaikille avoin Tempausjuhla Helsingin Kansalaistorilla alkaa keskiviikkona 2.11. klo 12.

Tempaus2016 muistetaan vielä 25 vuodenkin kuluttua. Silloin avataan Otaniemeen sijoitettu aikakapseli, johon on talletettu oppilaiden kirjoittamat ajatukset siitä, minkälaista opetus on 25 vuoden päästä ja mitä kukin silloin haluaa aikuisena tehdä. Vuonna 2041 selviää, opiskeliko silloinen Suomen tasavallan presidentti Tapiolan koulun yläasteella.

Neste lahjoittaa Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi suomalaisille yliopistoille yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Lahjoitus jaetaan Aalto-yliopiston, Åbo Akademin, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Helsingin yliopiston kesken.

Lahjoituskohteiden valinnassa otettiin huomioon erityisesti yhteistyön laajuus Nesteen kanssa, kyseisistä yliopistoista valmistuneiden osuus Nesteen rekrytoinneista sekä yliopiston akateeminen menestys kansainvälisissä arvioinneissa.

Lahjoituksilla Neste haluaa osoittaa sitoutumisensa Suomen nuorten tulevaisuuteen ja arvostuksensa  Suomen koulutusjärjestelmälle sen työstä 100-vuotiaan maamme hyväksi.

”Suomen ehdottomia vahvuuksia kansainvälisessä vertailussa ovat kaikille tarjolla oleva koulutus ja koulutetut osaajat. Tämä osaaminen on myös Nesteen menestyksen takana. Neste haluaa lahjoituksella osaltaan turvata, että pätevää ja monipuolista osaamista tulevaisuuden kilpailukyvyn ja uusien innovaatioiden syntymiseen löytyy Suomesta jatkossakin”, Nesteen toimitusjohtaja Matti Lievonen toteaa.

"Kiitämme lämpimästi lahjoituksesta. Aalto-yliopiston ja Nesteen pitkäjänteinen yhteistyö on ollut monimuotoista ja hedelmällistä. Yhteisen tutkimuksen ja kehityksen kärkiä ovet olleet erityisesti kemian teollisuuden tuotteet, teollisten prosessien ilmiöt, puhtaat liikennepolttoaineet sekä biotekniset valmistusreitit ja biopolymeerit", kertoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Huippuosaajat ovat kaikkien yhteinen etu

Neste osallistui myös pääkumppanina Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Tempaus2016-tapahtumaan. Yli tuhat Aallon opiskelijaa jalkautui suomalaisiin peruskouluihin pitämään oppituntia, joka innostaa koululaisia oppimaan muun muassa arkielämän pulmapakin avulla. Lisäksi opiskelijat ottivat valokuvia vierailluista peruskouluista, joista koostettu mosaiikkiteos luovutettiin Kansalaistorilla Opetushallituksen pääjohtajalle Olli-Pekka Heinoselle.

Tutkijat yhdistivät kauko-ohjattavan kopterin ottamat ilmakuvat ja fotogrammetrian tekniikan ja saivat luotua erittäin yksityiskohtaisia 3D-malleja kaupunkiympäristöstä. Kuva: Vasilii Semkin / Aalto-yliopisto

Mobiililaitteiden kehitys on asettanut entistä suuremmat vaatimukset langattomille verkkoyhteyksille. Aalto-yliopiston tutkijatohtori Vasilii Semkin kokeili yhteistyössä Aallon ja Tampereen teknillisen korkeakoulun tutkimusryhmien kanssa, miten kauko-ohjattavalla kopterilla otetut ilmakuvat hyödyttäisivät radioantennien ja -linkkien suunnittelussa.

Tutkijat yhdistivät kauko-ohjattavan kopterin ottamat ilmakuvat ja fotogrammetrian tekniikan ja saivat luotua erittäin yksityiskohtaisia 3D-malleja kaupunkiympäristöstä. Fotogrammetria on tekniikka, jossa 3D-objekteja voidaan muodostaa kahdesta tai useammasta valokuvasta. 3D-malleja voidaan käyttää suunniteltaessa radioantenneja ja -linkkejä kaupunkiympäristöihin.

”Kaupunkiympäristössä suoritetut mittaustulokset ja simulaatiot osoittavat, että yksityiskohtaisista 3D-malleista on hyötyä verkon suunnittelussa millimetriaaltotaajuuksilla”, Semkin toteaa.

Kustannustehokkaampaa suunnittelua

Tutkijat kokeilivat nykyisin yleisesti käytössä olevan yksinkertaisen mallinnuksen eroja fotogrammetrialla tehtyyn mallinnukseen.

”Käyttämällämme tekniikalla ympäristön 3D-mallinnus on huomattavasti aikaisempaa yksityiskohtaisempi ja mahdollistaa kustannustehokkaamman suunnittelun. Radiolinkkejä on mahdollista suunnitella kartoitettavassa ympäristössä tasaisemmin kaikkialle, ja suunnittelijoiden on helpompi päättää, miten tukiasemat tulisi sijoittaa optimaalisesti ympäristössä”, Semkin sanoo.

Tekniikkaa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi 5G-radioyhteyksien suunnittelussa.

Artikkeli on julkaistu verkossa IEEE Xplore Document ja on luettavissa tästä linkistä.
DOI: 10.1109/TVT.2016.2617919

Lisätietoa:
Tutkijatohtori Vasilii Semkin
Aalto-yliopisto
vasilii.semkin@aalto.fi
puh 045 8044 402

Sähkötekniikan korkeakoulun alumni, Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen vieraili lauantaina 29. lokakuuta Otaniemessä järjestetyssä AlumniStudent Weekend -seminaarissa. Ennen liike-elämään siirtymistä hän työskenteli erilaisissa akateemisissa tehtävissä kolmentoista vuoden ajan. Hänellä on kaksi dosentuuria Aalto-yliopistossa sekä tekniikan että kauppatieteiden alalta.

Toimitusjohtaja Ruusunen vetoaa puheessaan markkinalähtöiseen sähköntuotantoon, kun sekä Pohjoismaissa että Euroopassa sähköntuotantoa kehitetään vähähiiliseen suuntaan.

”Markkinamekanismin ymmärtäminen vaatii laaja-alaista näkökulmaa. Tekniikan lisäksi on ymmärrettävä talouden lakia”, hän sanoo.

Ruusunen muistuttaa, että Suomi on erittäin riippuvainen sähkön tuonnista. Sähköjärjestelmässä kaikki vaikuttavat kaikkeen.

”Sähkön varastointia ei ole laajamittaisesti ratkaistu, vaikka sitä joka vuosi joululahjaksi toivonkin. Tästä syystä järjestelmää koetellaan aina kulutushuippujen kohdalla ja silloin on tärkeää, että hintamekanismi siirtää sähköä juuri sinne, missä sitä tarvitaan”, hän sanoo.

Ruusunen varoittaa tuetusta tuotannosta, joka voi romuttaa markkinamekanismin.

”Mikään investointi ei auta, jos se ei toimi markkinaehtoisesti.”

Hän haastaa myös tekniikan osaajia mukaan energia- ja ilmastostrategian valmisteluun.

”Ei riitä, että talouden ja yhteiskunnan osaajat ovat mukana vaan markkinoiden kokonaisvaltainen toimivuus vaatii laaja-alaisen kokonaisuuden ymmärtämistä. Tässä kohtaa haastankin Aalto-yliopiston tekniikan alan osaajat mukaan tärkeän asian valmisteluun”, hän toteaa.

Yrittäjyyshenkinen vuoden alumni

Jo perinteeksi muodostunut AlumniStudent Weekend -seminaari kokosi jälleen yhteen noin 200 opiskelijaa ja alumnia keskustelemaan terveysteknologiasta, älykkäästä automaatiosta ja datatieteestä. Aiemmista vuosista poiketen Sähkötekniikan korkeakoulu valitsi historian ensimmäisen vuoden alumnin. Hän on tekniikan tohtori ja startup yrittäjä Varun Singh.

”Varun on erinomainen roolimalli yrittäjyyshenkisyydestä ja verkostoitumisesta. Hän on muuttanut Suomeen 10 vuotta sitten hyvin erilaisesta kulttuurista, mutta integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan mitä parhaimmalla tavalla. CALLSTATS I/O Oy työllistää tällä hetkellä yli kymmenen ihmistä ja se on kerännyt lähes kolme miljoonaa euroa riskirahoitusta. Varun on tehnyt mittaamattoman arvokasta työtä suomalaisen tietoliikenneosaamisen ja startup-kulttuurin edistämiseksi”, korkeakoulun dekaani Jyri Hämäläinen totesi puheenvuorossaan.

Innovatiivisen Suomen puolesta työskentelee myös luuta älymetallilla pidentävä Synoste, jonka menetelmä perustuu yrityksen perustajien Harri Hallilan, Juha Haajan ja Antti Ritvasen Aalto-yliopistossa tekemään tutkimus- ja kehitystyöhön. Vinkkejä yrityksen perustamisesta ja Synosteen tarinasta kertoi seminaarissa Juha Haaja. Hän painotti erityisesti liiketoimintasuunnitelman merkitystä alkuvaiheessa.

”Liikeidean ymmärtäminen ja se, miten tulevaisuudessa ideasta tehdään rahaa, pitää tietää jo heti alkuvaiheessa. Itse olimme onnekkaita vuonna 2009, kun osallistuimme Venture Cupiin. Sieltä saimme hyvät vinkit liiketoimintasuunnitelmaan ja pian sen jälkeen pääsimmekin kehitystyöhön.”

Startup-yrittäjien kokemukset ja yritysten kuulumiset kiinnostivat erityisesti opiskelijoita, jotka olivat tänä vuonna saaneet vaikuttaa ohjelman runkoon merkittävästi. Seminaarin järjestivät alumnijärjestöt Sähköklubi, BioDI ja Automaatio- ja systeemitekniikan alumnit, Sähkötekniikan korkeakoulun killat Sähköinsinöörikilta, Inkubio ja Automaatio- ja systeemitekniikan kilta, Sähkövoimatekniikan kerho, Energiajohtajat ry sekä Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulu. Alumnit ja opiskelijat tapaavat seminaarimerkeissä jälleen viimeistään vuoden kuluttua.

Lisätietoa:

Varun Singhistä Sähkötekniikan korkeakoulun vuoden alumni 2016

Luuta älymetallilla pidentävä Synoste sai miljoonarahoituksen

Alvar Aallon suunnittelema, vuonna 1970 valmistunut Aalto-yliopiston kirjastorakennus Otaniemen ytimessä on peruskorjattu. Talosta kuoriutui monikäyttöinen ja moderni oppimiskeskus opiskelijoille, henkilöstölle ja muille asiakkaille. Dynaamiset tilat tukevat monialaista uudentyyppistä oppimista, tutkimusta ja työskentelyä. Digitalisaation myötä tiloja vapautui kirjoilta entistä enemmän asiakkaille, erilaisille toiminnoille ja käyttäjälähtöisille palveluille. Harald Herlin -oppimiskeskuksen avajaisia vietetään perjantaina 4.11.  

Harald Herlin -oppimiskeskuksen nimi kunnioittaa Bror Harald Herliniä (1874–1941), joka oli suomalainen insinööri, yrittäjä ja teollisuusmies. Hänen elämäntyössään yhdistyy teknologia, talous, suunnittelu ja yrittäjyys. Nämä asiat ovat myös monialaisen Aalto-yliopiston toiminnan ytimessä. Nimi valittiin yhdessä Aallon pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

Lukusali on avara ja valoisa. Kuva: Aalto-yliopisto/Tuomas Uusheimo

Uudenlaisen oppimisen ja kohtaamisen keskus

Opiskelijat, opettajat, tutkijat, kirjaston henkilöstö, arkkitehdit ja palvelumuotoilijat suunnittelivat Harald Herlin -oppimiskeskuksen toimintaa ja tiloja yhdessä aivan uudella tavalla. Palvelut sijoitettiin oppimiskeskukseen teemoittain: suojeltu toinen kerros toimii edelleen kirjasto- ja lukusalina, ensimmäisessä kerroksessa on Tori mediaseinineen ja kahviloineen, ja uudet mediapalvelut sijoittuvat alimpaan kerrokseen. Harald Herlin -oppimiskeskuksessa on myös kuva-aineistoja sisältävä Visual Resource Centre, studiotiloja esimerkiksi luentojen nauhoittamiseen, opiskelu-, kokoontumis- ja näyttelytiloja.

"Aalto-yliopiston tehtävä on kouluttaa muutoksentekijöitä, ammattilaisia, jotka ratkaisevat maailman suuria haasteita kestävällä tavalla. Uudistettu Harald Herlin -oppimiskeskus luo puitteet uudenlaiselle oppimiselle ja palvelee näin tavoitettamme", sanoo Aalto-yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Eero Eloranta.

Alvar Aallon arkkitehtuuriperintöä vaalien

Harald Herlin -oppimiskeskus ja Kandidaattikeskus muodostavat yhden Aallon arkkitehdinuran tärkeimmistä rakennuskokonaisuuksista. Viereisen Kandidaattikeskuksen peruskorjaus valmistui viime vuonna. Harald Herlin -oppimiskeskuksen peruskorjaus toteutettiin alkuperäistä kunnioittaen yhteistyössä Museoviraston ja Alvar Aalto -säätiön kanssa. Rakennuksessa näkyy kauniisti Alvar Aallon suunnittelulle tunnusomaisia piirteitä, esimerkiksi rakennuksen viuhkamainen muoto ja epäsuoran valon mestarillinen käyttö.

Peruskorjauksen rakennuttajana oli Aalto-yliopiston kiinteistöyhtiö Aalto University Campus & Real Estate. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehdit NRT (SAFA-arkkitehdit Teemu Tuomi ja Tuomo Remes), sisustussuunnittelusta Arkkitehtitoimisto JKMM (sisustusarkkitehti SIO Päivi Meuronen) ja rakennusurakan toteutuksesta NCC.

Osa uudistuvaa kampusta

Aalto-yliopisto sijoittaa kaikki ydintoimintonsa Otaniemen kampukselle vuoteen 2021 mennessä. Dipolin peruskorjaus Aalto-yliopiston kaikille avoimeksi päärakennukseksi valmistuu ensi vuonna. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu muuttaa Arabiasta Otaniemeen vuonna 2018 ja Kauppakorkeakoulu vuotta myöhemmin Töölöstä.

Yksi yhtenäinen kampus edistää opiskelijoiden, tutkijoiden ja keskeisten sidosryhmien monialaista yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Otaniemessä onkin jo nyt maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen innovaatiokeskittymä.

Entinen kirjavarasto pohjakerroksessa muutti muotonsa monitoimiseksi Makerspace-tilaksi. Kuva: Aalto-yliopisto/Tuomas Uusheimo

Harald Herlin -oppimiskeskuksen aukioloajat:
ma-to 9−20, pe 9−18, la 10−15. Tori ja Makerspace ovat lisäksi avoinna joka päivä klo 7−24. Ensimmäisessä kerroksessa on myös 24/7 avoinna oleva tila.

Käyntiosoite: Otaniementie 9, Espoo
Asiakaspalvelun sähköposti: oppimiskeskus@aalto.fi
Asiakaspalvelun puhelinnumero: 050 316 1011

Lisätietoja:
Arkkitehtuuri ja kampus: Antti Ahlava, kampuskehittämisestä vastaava vararehtori ja arkkitehtuurin professori, Aalto-yliopisto, puh. 050 324 1179

Opetus ja Harald Herlin -oppimiskeskuksen toiminta: Eero Eloranta, opetuksesta vastaava vararehtori ja teollisuustalouden professori, Aalto-yliopisto, puh. 050 432 3411

Digitaalitekniikan professori Leo Ojala nukkui pois äskettäin, 80-vuotiaana. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2000 professorin tehtävistä, oltuaan yksi ensimmäisistä tietotekniikan professoreista Suomessa. Ojala valmistui Teknillisen korkeakoulun fysiikan laitokselta vuonna 1960. Hän oli muutaman vuoden töissä teollisuudessa ja siirtyi sitten takaisin Teknilliseen korkeakouluun sähköosastolle, johon hän loi digitaalitekniikan tutkimusryhmän 1970-luvun alussa ollessaan laboratorioinsinöörinä. Hänet nimitettiin digitaalitekniikan professorin virkaan pysyvästi vuonna 1973.

Digitaalitekniikan tutkimusryhmä toteutti yhteistyössä teollisuuden kanssa monia digitaalitekniikkaan liittyviä projekteja, esimerkiksi tärähdysmittarin metron rakentajia varten. Samalla syntyi korkeatasoisia tieteellisiä julkaisuja kotimaisissa ja arvostetuissa ulkomaisissa lehdissä.

- Alussa sihteeri kirjoitti puhtaaksi tutkimuspapereita IBM:n pallokoneella ja piirsimme kaavat niihin käsin. Ojala oli äärimmäisen tarkka ja sen vuoksi aina muutti tekstiä. Leikkaamalla ja liimaamalla tehtiin uusia versioita, kunnes yksi paperiarkki oli kuin paksu pahvi, kertoo Ojalan kanssa 70-luvun alusta asti työskennellyt Nisse Husberg.

Digitaalitekniikan ja mikrotietokonetekniikan merkitys kasvoi 1970-luvulla nopeasti, kiinnostus alaan lisääntyi, luentosalit täyttyivät digitaalitekniikan kursseilla ja Ojalan ohjauksessa alueelta tehtiin yli 200 diplomityötä.  

Digitaalipiirien ja mikrotietokoneiden jälkeen Ojalan tutkimuksen painopiste siirtyi rinnakkaisiin ja hajautettuihin järjestelmiin ja tietojenkäsittelyteoriaan. Yksi keskeisistä tutkimuskohteista olivat Petri-verkot sekä niiden soveltaminen erilaisten digitaalisten järjestelmien mallintamisessa. Tutkimusprojekteissa kehitetyillä analysaattoreilla pystyttiin esimerkiksi selvittämään, voiko järjestelmä lukkiutua jollain tietyllä toimintosekvenssillä, mikä edellyttäisi järjestelmän uudelleen käynnistämistä. Mallien avulla tällaisia virheitä voidaan havaita jo suunnitteluvaiheessa.

Ojala oli poikkeuksellisen kansainvälisesti suuntautunut jo 1970-luvulta alkaen. Hän matkusti itse paljon konferensseissa, seurasi alan kansainvälistä tieteellistä kehitystä tarkasti ja hänen kirjastonsa ja artikkelikokoelmansa oli erittäin laaja.

- Ojalalle oli itsestäänselvyys, että tutkimuksessa rima oli aina korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Tätä hän edellytti myös opiskelijoiltaan, joita hän lähetti jo varhaisessa vaiheessa uraa alan parhaisiin kansainvälisiin konferensseihin. Tämä oli tuolloin erittäin poikkeuksellista toimintaa, kertoo Ilkka Niemelä, joka teki Ojalan laboratoriossa 1980-luvun lopulla väitöskirjaansa.

- Ojala tunnettiin pohtijaluonteena. Seminaareissakin hän syventyi pohtimaan ja haastamaan opiskelijoita, kertoo Tomi Janhunen, joka työskenteli Ojalan laboratoriossa 1990-luvulla ennen Ojalan eläkkeelle jäämistä.

Ojalan järjestämissä seminaareissa perehdyttiin materiaaleina olleisiin tieteellisiin artikkeleihin ja väitöskirjoihin varsin perusteellisesti pitämällä esitelmiä ja ratkomalla tehtäviä seminaarin lisäksi. Jos jokin asia näytti jäävän esitelmöitsijälle epäselväksi, Ojala saattoi joskus keskeyttää esitelmän ja antaa lisämateriaalia tutkittavaksi. Näihin helmiin palattiin yleensä seuraavalla seminaarikerralla.

- Ojala oli hyvin innostunut tilaamaan uusimpia artikkeleita. Kun olin tekemässä väitöskirjaani uskomuslogiikasta, uskomisen ja tietämisen problematiikasta ja uskomusten pohjalta tehtävistä päätelmistä, Ojala tilasi minulle aiheen perusteella tutkimuspaperin agenteista ja niiden suorittamasta itsetutkiskelusta. Hienoisena ongelmana oli vain, että kyseinen artikkeli oli kirjoitettu japaniksi, Janhunen jatkaa.

Tietojenkäsittelyn teoreettinen puoli korostui laboratorion toiminnassa siinä määrin, että laboratorion nimi päätettiin muuttaa tietojenkäsittelyteorian laboratorioksi 1990-luvun lopulla.  Vielä tuolloin laboratorio oli niin pieni yksikkö, että kaikki mahtuivat hyvin saman kahvipöydän ääreen, ja esimerkiksi opetuksessa panostettiin asiasisältöön ja laatuun opiskelijavolyymin sijaan.

- Saatoimme istua jollain kokoonpanolla Ojalan huoneessa saamassa haastaviakin toimeksiantoja. Vaikka Ojala laittoi nuoria kollegoita tuleen, hän oli mukana hiomassa tarvittavia strategioita, ja siten vaikutti ja tuki henkilökohtaisesti taustalla, lisää Janhunen.

Eläkkeelle jäätyäänkin Ojalalla riitti mielenkiintoa uusimpaan teknologiaan. Häntä kiinnosti erityisesti kvanttitietokoneiden kehittäminen, vaikka ei niistä enää tieteellisiä artikkeleita kirjoittanutkaan.

Kuvat: Tuomas Aura

Aalto-yliopisto järjestää syksyllä 2016 monitieteisen kurssin yhdessä Accenturen ja valittujen julkisen sektorin organisaatioiden kanssa. Kurssi polkaistiin käyntiin 1.11. Design Factoryllä Otaniemessä tapahtumalla, jossa virastojen haasteisiin tutustuttiin esityksin ja palvelusuunnitteluharjoituksin.

"Intensiivisen Hackathon-tapahtuman ympärille rakentuvan kurssin tavoitteena on Suomen julkisten palveluiden digitalisaation kiihdyttäminen", Accenturen johtaja Karri Saarelainen kertoo. Organisaatiot haastavat opiskelijat kehittämään ratkaisuja, jotka esimerkiksi helpottavat asiointia ja nopeuttavat prosesseja.   

Kurssille, joka järjestettiin ensimmäisen kerran viime keväänä, lähti nyt mukaan peräti seitsemän organisaatiota: Apotti-hanke, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, sisäministeriö ja Suomen tulli. Viime keväänä mukana olivat HUS, Verohallinto ja Väestörekisterikeskus.

"Hackathon tukee Apotin ekosysteemiajattelua sekä laaja-alaista toiminnan uudistamistyötämme. Odotan innolla uusia näkemyksiä siitä, millaisia innovatiivisia palveluita Apottiin voidaan liittää", kertoo Apotin teknologiajohtaja Jari Renko. Apotti on laaja-alainen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoshanke, jonka keskeisenä tavoitteena on alueellisesti yhtenäinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä.   

Kansainvälisten opiskelijatiimien jäsenet Aallon ja Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita

Reilun 100 opiskelijan odotetaan kehittävän luovia ja asiakaskeskeisiä ratkaisuja, jotka voidaan ottaa käyttöön nopeasti. Tällä kertaa kurssille osallistuu Aallon opiskelijoiden lisäksi myös 18 ensimmäisen vuoden maisteriopiskelijaa Maanpuolustuskorkeakoulusta.

"Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda ratkaisuja yhteiskuntamme keskeisille toimijoille ja odotan mielenkiinnolla sitäkin, että pääsen itse käyttämään näitä palveluja tulevaisuudessa", Kauppakorkeakoulun organisaatioviestinnän opiskelija Allu Pyhälammi kuvaili tuntojaan kick-offin päättyessä.

Kauppakorkeakoulu on rakentanut Hackathon-konseptia yhdessä Accenturen ja siihen kuuluvan palvelumuotoiluyksikkö Fjordin asiantuntijoiden kanssa.

"On upeaa nähdä, miten opiskelijat hyödyntävät tätä konseptia ja luovat uutta. Opiskelijat saavat kurssin aikana arvokasta oppia mm. palvelumuotoilusta ja prosessien suunnittelusta sekä syvällistä tietoa julkisen sektorin organisaatioista. Kurssi on kuuden opintopisteen arvoinen ja se on myös yksi Aalto-yliopiston Suomi 100 -hankkeista", Aalto-yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Johanna Bragge kertoo.

Braggen lisäksi Aallosta osallistuu kurssin toteuttamiseen Professor of Practice Esko Penttinen, apulaisprofessori Eeva Vilkkumaa, yliopistonlehtori Christa Uusi-Rauva, post-doc tutkija Jani Merikivi, tutkija Darius Pacauskas ja Hackathon-viikonloppuna useita vierailevia valmentajia, kuten professori Jarno Limnéll.

Hackathon-tapahtuma on marraskuun puolivälissä, paras tiimi palkitaan helmikuussa

Keskeinen osa kurssia on 17.–19.11. Urban Millissä Otaniemessä järjestettävä Hackathon-tapahtuma. Tiimeillä on tällöin 24 tuntia aikaa kehittää digitaalisia ratkaisuja virastojen haasteisiin. Haasteina ratkaistaan esimerkiksi, miten varusmiesten odottelua voitaisiin vähentää armeijassa ja miten Tulli voisi palvella asiakkaitaan nykyistä paremmin heidän tilatessaan tavaraa ulkomailta. Aallon akateemiset asiantuntijat ja mukana olevien organisaatioiden edustajat ovat haasteiden ratkaisemisessa opiskelijoiden tukena. Hackathonin jälkeen tiimit tekevät käytännön toteutusta asiakasorganisaation kanssa, ja joulukuussa he esittävät ideansa tuomaristolle. Parhaan innovaation kehittänyt tiimi palkitaan helmikuussa 2017.

Lisätietoja:
Projektin verkkosivut: https://nordic-events.accenture.com/hackathon/#/  

Seuraa Twitter-keskustelua ja osallistu siihen: #pshack100

Aalto-yliopisto:
Johanna Bragge
Vanhempi yliopistonlehtori, Tieto- ja palvelutalouden laitos
040 530 1032
johanna.bragge@aalto.fi

Accenture:
Rita Mustonen
Projektipäällikkö
040 772 5715
rita.mustonen@accenture.com

Tomi Laurilan tutkimuskohteilla on veikeitä nimiä.

”Nanotimantti, nanosarvi, nanosipuli…”, Aalto-yliopiston professori luettelee hiilen lukuisia nanomuotoja. Niistä hän rakentaa uusia materiaaleja: pikkuruisia, muutaman sadan nanometrin kokoisia antureita, jotka erityisominaisuuksiensa ansiosta voivat tehdä suuria asioita.

Yksi niistä on aivosairauksien hoidon tehostaminen. Sitä varten Laurila ja Helsingin yliopiston professori Tomi Taira etsivät HUSin asiantuntijoiden kanssa keinoja, joilla antureita voitaisiin käyttää biomolekyylien sähkökemiallisissa mittauksissa. Biomolekyyleihin kuuluvat muun muassa hermovälittäjäaineet, kuten glutamaatti, dopamiini ja opioidit, joiden avulla hermosolut kommunikoivat toisilleen.

”Suurin osa aivosairauksien hoitoon tarkoitetuista lääkeaineista muuttaa jollakin tapaa välittäjäaineisiin perustuvaa hermosolujen välistä viestintää. Jos meillä olisi ajantasaista ja yksilökohtaista tietoa välittäjäainejärjestelmän toiminnasta, se helpottaisi esimerkiksi täsmähoitojen suunnittelua”, Taira selittää.

Pienen koon ansiosta hiilianturi voidaan viedä aivan hermosolun viereen, jossa se kertoo, millaista välittäjäainetta solu vapauttaa ja millaisen reaktion se muissa soluissa saa aikaan.

”Käytännössä mittaamme hapetus- ja pelkistysreaktioissa liikkuvia elektroneja, eli sähkövirtaa”, Laurila selittää antureiden toimintaperiaatetta.

Kuva: Helsingin yliopisto

”Tomin ja kumppaneiden kehittämien antureiden etu on niiden nopeus ja pienuus. Nykyisissä mittausmenetelmissä käytettävät koettimet ovat solujen mittakaavassa kuin halkoja – niillä on mahdotonta saada kuvaa aivojen dynamiikasta”, Taira kiteyttää.

Palautesysteemi ja muistijälkiä

Antureiden matka lasimaljoissa ja koeputkissa tehtävistä in vitro -kokeista in vivo -kokeisiin ja kliiniseen käyttöön on pitkä. Tutkijoiden motivaatio on kuitenkin kova.

”Erilaisista aivosairauksista kärsii pelkästään Euroopassa noin 165 miljoonaa ihmistä, ja koska niiden hoito on valtavan kallista, muodostavat ne terveydenhoidon kustannuksista jopa 80 prosenttia”, Taira kertoo.

Tomi Laurila uskoo, että hiiliantureille löytyy sovelluksia esimerkiksi optogenetiikasta. Se on vauhdilla yleistynyt menetelmä, jossa hermosoluun viedään valolle herkkä molekyyli, minkä jälkeen valostimulaatiolla voidaan käynnistää tai sammuttaa solun sähköistä toimintaa. Muutama vuosi sitten joukko tutkijoita osoitti tiedelehti Naturessa onnistuneensa aktivoimaan optogenetiikan avulla aivoissa aiemmin tapahtuneen oppimisen ansiosta syntyneen muistijäljen. Samalla tekniikalla voitiin myös näyttää, että tietyssä Alzheimer-tyypissä ongelma ei ole muistijälkien muodostumattomuus vaan se, etteivät aivot pysty lukemaan niitä.

”Jäljet olivat siis olemassa, ja ne saadaan purettua valoärsytyksellä buustaamalla”, Taira selventää ja korostaa, että kliinistä sovellusta saadaan vielä odottaa. Monessa muussa taudissa ne voivat kuitenkin olla jo lähempänä. Yksi esimerkki on Parkinsonin tauti. Siinä dopamiinin määrä alkaa vähentyä tietyn aivoalueen soluissa, mikä aiheuttaa taudille tyypilliset oireet, kuten vapinan, lihasjäykkyyden ja liikkeiden hidastumisen. Antureilla dopamiinitasoa voitaisiin seurata reaaliajassa.

”Siihen voitaisiin kytkeä eräänlainen palautesysteemi, joka reagoi antamalla sähköisen tai optisen ärsytyksen soluille, jotka sitten vapauttaisivat lisää dopamiinia”, Taira visioi.

”Toinen sovellus, jolle löytyisi välittömästi kliinistä käyttöä, on tajuttomien ja koomassa olevien potilaiden seuranta. Heillä glutamaatin taso vaihtelee hyvin paljon, ja jos glutamaattia on liikaa, se vaurioittaa hermosolua – online-seuraaminen parantaisi siksi heidän hoitoaan merkittävästi.”

Atomi atomilta

Hiilianturien valmistaminen ei suju liukuhihnalla, vaan se on hidasta ja erittäin pikkutarkkaa käsityötä.

”Tässä vaiheessa ne rakennetaan käytännössä atomi atomilta”, Tomi Laurila tiivistää.

 ”Onneksi meillä on omia hiilimateriaalien huippuasiantuntijoita; esimerkiksi professori Esko Kauppisen nanonuput ja professori Jari Koskisen hiilifilmit auttavat antureiden valmistustyössä. Hiilipohjaiset materiaalit sopivat lähtökohtaisesti hyvin yhteen elimistön kanssa, mutta ne tunnetaan vielä aika huonosti, minkä vuoksi iso osa työstä on käydä läpi sähkökemiallista karakterisointia, jota on tehty hiilen eri muodoille.”

Antureiden kehittämiseen ja testaamiseen osallistuu muun muassa kemian, materiaalitieteen, mallintamisen, lääketieteen ja kuvantamisen asiantuntijoita. Materiaalien perusominaisuuksia on tutkittu jo parinkymmenen julkaisun verran; nyt haasteena on rakentaa niistä fysiologisessa ympäristössä toimivia geometrioita. Mittauksetkaan eivät ole yksinkertaisia.

”Aivokudos on herkkää eikä kauheasti tykkää, että sinne työnnetään asioita. Mutta jos tämä olisi helppoa, joku olisi jo tehnyt sen”, kaksikko toteaa.

Tutkimusyhteistyö on saanut rahoitusta Biocentrum Helsingiltä.

Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva hiilinanokuitupinnasta, jonka päällä on mallinnettu dopamiinimolekyyli. Kuva: Tomi Laurila

Lisätietoja:

Professori Tomi Laurila, Aalto-yliopisto
p. 050 341 4375
tomi.laurila@aalto.fi

Professori Tomi Taira, Helsingin yliopisto
p. 050 415 5516
tomi.taira@helsinki.fi

1970-luvulla joukko matemaatikkoja kehitti teorian, jonka mukaan koodit voitaisiin nollien ja ykkösten muodostamien jonojen sijaan esittää astetta korkeammalla tasolla: q-analogeiksi nimettyinä matemaattisina aliavaruuksina.

Teorialle ei pitkään löydetty – tai edes etsitty – sovelluksia, kunnes kymmenen vuotta sitten ymmärrettiin, että niille olisi käyttöä modernien tietoverkkojen vaatimassa tehokkaassa tiedonsiirrossa. Haasteena oli, ettei teorian kuvaamia parhaita mahdollisia koodeja oltu löydetty lukuisista yrityksistä huolimatta, eikä niiden siksi uskottu olevan edes olemassa.

Kansainvälinen tutkijaryhmä oli kuitenkin toista mieltä.

”Me ajattelimme, että se oli hyvinkin mahdollista”, hymyilee Aalto-yliopiston professori Patric Östergård.

”Haastavaa etsimisestä teki se, että rakenteet ovat niin valtavia, että jopa todella isolla tietokonekapasiteetilla niiden etsiminen on jättimäinen operaatio. Siksi meidän piti hyödyntää algebran tekniikoiden ja tietokoneiden lisäksi kokemustamme ja arvata, mistä suunnasta lähteä etsimään ja näin rajata haku-urakkaa.”

Sitkeys palkittiin, kun viiden tutkijan ryhmä löysi teorian mukaisen suurimman mahdollisen rakenteen. Tulokset esiteltiin äskettäin Forum of Mathematics. Pi -tiedejulkaisussa, joka julkaisee ainoastaan kymmenisen tarkoin valikoitua artikkelia vuodessa.

Tutkimuksessa olivat mukana Aalto-yliopisto, Technion (Israel), University of Bayreuth (Saksa), Darmstadt University of Applied Sciences (Saksa), University of California San Diego (USA) ja Nanyang Technological University (Singapore).

Vihreää tiedettä

Vaikka matemaattisista läpimurroista syntyy harvoin heti kaupallisia menestystarinoita, ilman niitä monia nykyajan itsestäänselvyyksiä ei olisi olemassa. Esimerkiksi 1800-luvulta asti kehitetty Boolen algebra on ollut avainasemassa tietokoneiden synnyssä.

”Informaatioteoria oli oikeastaan vihreää ennen kuin vihreistä vaihtoehdoista alettiin edes puhua”, Östergård nauraa.

”Sen perusideahan on, että lähettimen teho yritetään käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, mikä tarkoittaa käytännössä, että tiedonsiirrossa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän energiaa. Löydöstämme ei tule heti tuotetta, mutta siitä voi tulla vähitellen osa internetiä.”

Michael Braun, Tuvi Etzion, Patric Östergård, Alexander Vardy, Alfred Wassermann: “Existence of q-analogs of Steiner Systems”. Forum of Mathematics. Pi. Linkki julkaisuun

Lisätietoja:

Professori Patric Östergård
p. 050 344 3610
patric.ostergard@aalto.fi

Uuden valoanturin rakenne ja suorituskyky eri aallonpituuksilla.  

Nykyisissä puolijohteisiin perustuvissa valoantureissa iso osa fotoneista jää havaitsematta, koska valoa heijastuu paljon niiden pinnalta. Lisäksi huomattava osa signaalista menetetään komponentin sisäisten virheiden takia.

Nyt Aalto-yliopiston professori Hele Savinin johtama tutkimusryhmä on kehittänyt uuden, erityistä nanorakennetta hyödyntävän valoanturin, joka pystyy vangitsemaan jopa 96 prosenttia fotoneista laajalla aallonpituusalueella. Näkyvän valon lisäksi se havaitsee myös ultravioletti- ja infrapunasäteilyn.

”Heijastushäviöt johtuvat perinteisten valoantureiden sileästä pinnasta. Ongelmaa on yritetty ratkaista erilaisilla heijastusta estävillä pinnoitteilla, mutta ne toimivat vain tietyillä, kapeilla aallonpituusalueilla. Kehittämämme nanorakenne sen sijaan vangitsee valonsäteet aallonpituudesta tai tulokulmasta riippumatta, jolloin heijastushäviötä ei pääse tapahtumaan. Alhaisesta tulokulmasta on hyötyä erityisesti tuikemateriaalia käyttävissä röntgenantureissa”, Savin selittää.

”Toinen parannuksemme liittyy valoanturissa olevan puolijohdeliitoksen valmistamiseen. Tavallisesti niin kutsuttu valoa keräävä pn-liitos toteutetaan lisäämällä puolijohteeseen erityyppisiä seosatomeja, jotka kuitenkin samalla lisäävät anturin sähköisiä häviöitä. Me onnistuimme välttämään tämän luomalla nanorakenteen avulla puolijohteen sisään voimakkaan sähkökentän, joka kerää signaalin tehokkaasti ilman perinteistä pn-liitosta.”

Kaupallista potentiaalia

Hele Savinin ja hänen kollegoidensa valoanturissa käyttämä nanorakenne on sama, jota ryhmä hyödynsi pari vuotta sitten hyötysuhde-ennätyksen lyöneissä aurinkokennoissaan. Valoanturit ja aurinkokennot muistuttavat perusrakenteeltaan paljon toisiaan, ja idea uudenlaisesta valoanturista syntyikin aurinkokennotutkimuksen lomassa. Komponentin toteutus ja prosessointi tehtiin kokonaisuudessaan Aalto-yliopiston OtaNano-keskuksen puhdastiloissa.

Hankkeessa mukana ollut ja aiemminkin valoantureita kehittänyt vanhempi tutkija Mikko Juntunen näki uudessa anturissa myös kaupallista potentiaalia.

”Kvanttihyötysuhteessa, eli siinä, kuinka suuren osan fotoneista saamme talteen, valoanturimme on selkeästi parhaiden kaupallisten kilpailijoiden yläpuolella.” Juntunen kertoo tyytyväisenä.

Uuden valoanturin rakenteelle on haettu patenttia, ja sen kaupallistamiseen on saatu Tekesin Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa -rahoitusta. Paremmille valoantureille löytyy paljon sovellusalueita erityisesti lääketieteellisessä ja turvallisuuteen liittyvässä kuvantamisessa. Ryhmä etsii myös jatkuvasti uusia käyttökohteita keksinnölleen erityisesti haastavista ultravioletti- ja infrapuna-alueen sovelluksista.

Tutkimustulokset julkaistiin 14.11.2016 Nature Photonics –tiedejulkaisussa.
Linkki julkaisuun

Lisätietoja:

Professori Hele Savin
p. 050 541 0156
hele.savin@aalto.fi

Vanhempi tutkija Mikko Juntunen
P. 040 8609 663
mikko.juntunen@aalto.fi

Lue myös: Ennätyskennot sopivat pohjoisiin olosuhteisiin

”Case-kilpailu on hieno mahdollisuus päästä soveltamaan ja kehittämään omaa osaamistaan sekä luoda kontakteja yritysmaailmaan”, kilpailun järjestänyt yliopistonlehtori Christa Uusi-Rauva kertoo.

Case-kilpailussa mukaan valittu yritys esittelee jonkin todellisen ongelman omasta liiketoiminnastaan, ja opiskelijatiimit kehittävät siihen erilaisia ratkaisuja. Kukin tiimi esittelee omat ratkaisunsa yrityksen edustajista ja muista asiantuntijoista koostuvalle tuomaristolle ja saa niistä palautetta.

Nyt toista kertaa järjestettyyn Aalto Crossroads case -kilpailuun osallistui yhteensä 41 opiskelijaa niin Kauppakorkeakoulusta, Insinööritieteiden korkeakoulusta, Perustieteiden korkeakoulusta, Sähkötekniikan korkeakoulusta kuin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Poikkitieteellisen kilpailun tavoitteena oli sekä edistää eri korkeakoulujen opiskelijoiden välistä yhteistyötä että oppia uusia tapoja lähestyä ongelmanratkaisua. Kilpailua varten opiskelijoiden oli mahdollista muodostaa itse oma kolmen tai neljän hengen tiimi tai ilmoittautua itsekseen, jolloin Christa Uusi-Rauva muodosti tiimin.

Opiskelijat toivovat digitalisaation hyödyntämistä ravintolakokemuksessa

Kilpailupäivän aamuna paljastettiin tämänvuotinen case-yritys, joka oli Fazer. Case-tehtävänä oli työstää Aalto-yliopiston Kandidaattikeskuksessa Otaniemessä sijaitsevien Fazerin Alvari-ravintolan ja Aino-kahvilan uudistamista.

Voittajajoukkueeseen kuuluivat Ville Lehto ja Vili Väänänen Kauppakorkeakoulusta ja Harti Hänninen ja Miska Kankkonen Perustieteiden korkeakoulusta. Tiimi ideoi ravintolalle uutta ilmettä, take-away-konseptia, kerran kuussa järjestettävää trendiruokapäivää, sosiaalisen median nykyistä parempaa hyödyntämistä ja asiakaspalautteiden keräämistä ja saadun tiedon hyödyntämistä.

“Ravintolassa voitaisiin asioida myötäpäivään, kassoja voisi olla nykyistä kahta enemmän, ruoan jakaminen pitäisi siirtää pois kassojen läheisyydestä ja ravintolasta saisi löytyä erillinen kahvipiste”, tiimi kertoi ideoista, joilla asiakasvirta saataisiin nykyistä sujuvammaksi.

Fazer Food Services'iltä tuomaristoon kuuluivat myyntijohtaja Mariela Nortama, Senior Manager, Digital Solutions Development Eija Andström-Saarinen, Director, Gastronomy & Food Development Marianne Nordblom ja Senior manager, Concession key accounts Sari Räsänen. Tuomaristo ilahtui erityisesti tiimin ideoimasta RESQ-sovelluksesta, jonka voisi ladata kännykkään, ja joka ilmoittaisi ylijäämäruoan ostomahdollisuudesta. Samaten kahvi-”HUBia”, josta voisi ostaa helposti pelkän kahvin, tuomaristo piti erinomaisena ajatuksena. Tuomaristo kehui myös ideaa brändätä ravintola ja kahvila selkeästi samaan Alvari-perheeseen kuuluviksi.

Palkinnoksi erinomaisen kokonaisvaltaisesta ravintolan ja kahvilan uudistamistyön ideoinnista fazerlaiset esittivät voittajille kutsun tulla vierailulle Fazerin Vierailukeskukseen, jossa he pääsevät tutustumaan yrityksen toimintaan, laajaan tuotevalikoimaan ja innovaatioihin.

Kolme finalistijoukkuetta yhteensä 11 tiimin joukosta valitsi niin Fazerin kuin Kauppakorkeakoulun edustajista koostunut tuomaristo. Kauppakorkeakoulusta tuomaristoon kuuluivat johtamisen apulaisprofessori Olli-Pekka Kauppila, Creative Sustainability -maisteriohjelman johtaja, professori Armi Temmes, organisaatioviestinnän vanhempi yliopistonlehtori Marja-Liisa Kuronen sekä Hankenilta yliopisto-opettaja Taija Townsend. Tuomarit kehuivat yleisesti opiskelijoiden konkreettisia ehdotuksia ja esiintymistaitoja. Näin ollen kolmen finalistijoukkueen valitseminen ei myöskään ollut helppoa, koska taso kauttaaltaan oli erittäin hyvä.

Lisätietoja:
Christa Uusi-Rauva
yliopistonlehtori
p. 040 353 8328
christa.uusi-rauva@aalto.fi

Lämpövirran hallinta puolijohdemateriaaleissa on merkittävä haaste pyrittäessä kehittämään entistä pienempiä ja nopeampia tietokonesiruja, tehokkaita aurinkopaneeleita ja parempia lasereita ja biolääketieteellisiä laitteita. Optimoimalla mikrosirujen lämmönhallintaa niitä voidaan pakata tiiviimmin.

Kansainvälinen tutkijaryhmä, jossa on mukana Aalto-yliopiston tutkijoita, on ensimmäistä kertaa onnistunut säätämään hallitusti akustisten fononien energiaspektriä muuttamalla puolijohderakenteen mittasuhteet nanometriluokkaan. Akustiset fononit – eli kidehilan värähtelyien joukko – ovat näennäishiukkasia, jotka osallistuvat materiaaleissa lämmönsiirtoon. Tuloksilla on merkittäviä vaikutuksia sähköisten komponenttien lämmönhallintaan.

Tutkijaryhmä käytti Suomessa galliumarsenidista valmistettuja puolijohdenanolankoja ja Brillouin-Mandelstam -sirontaspektroskopiaa tutkiakseen fononien liikettä kiteisissä nanorakenteissa.

”Pystymme hallitsemaan nanolankarakenteen mittoja tarkasti nanomittakaavassa yhdistämällä elektronisuihkulitografian ja puolijohteiden epitaktisen kasvatuksen. Tutkimuksessa käytetyt nanolangat olivat noin 80 nm halkaisijaltaan. Mittojen tarkka hallinta mahdollistaa fononien energiaspektrin muuttamisen”, väitöskirjaa Mikro- ja nanotekniikan laitoksella tekevä Joona-Pekko Kakko tarkentaa.

Fononien dispersion hallinta on olennaisen tärkeää pyrittäessä parantamaan nanomittakaavan komponenttien lämmönpoistoa, josta on tullut suurin este mahdollisuuksille pienentää niiden kokoa edelleen. Dispersiota voidaan hyödyntää myös pyrittäessä parantamaan termosähköisen tuotannon tehokkuutta. Tällöin lämmönjohtavuuden pienentäminen fononien avulla hyödyttää termosähköisiä laitteita, jotka tuottavat sähköä käyttämällä lämpötilaeroa puolijohteissa.

"Vuosien ajan ainoa ajateltavissa oleva menetelmä nanorakenteiden lämmönjohtavuuden muuttamiseen oli räätälöidä nanorakenteiden rajapintoja, jotka vaikuttavat akustisten fononien sirontaan. Osoitimme kokeellisesti, että akustisten fononien rajaaminen nanolangoissa muuttaa niiden nopeutta, mikä taas muuttaa niiden tapaa vuorovaikuttaa hiukkasten kanssa ja kykyä johtaa lämpöä. Tutkimuksemme luo uusia mahdollisuuksia pyrittäessä optimoimaan puolijohdemateriaalien lämmön- ja sähkönjohtamisominaisuuksia", kertoo tutkimusta johtanut professori Alexander Balandin.

Kalifornian Riverside-yliopiston professorin Alexander Balandinin sekä Aalto-yliopiston professorin Harri Lipsasen yhteistyönä tehty tutkimus on julkaistu torstaina 10. marraskuuta Nature Communications -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa. Artikkelin otsikko on "Direct observation of confined acoustic phonon polarization branches in free-standing nanowires."

Linkki artikkeliin www.nature.com/articles/ncomms13400

Lisätietoa:
tohtorikoulutettava Joona-Pekko Kakko
joonapekko.kakko@aalto.fi

Professori Harri Lipsanen
harri.lipsanen@aalto.fi
puh 050 4339 740