”Langaton netti syö kiinteää nettiä huomattavasti enemmän energiaa”, Manner sanoo.
Siitä, miten paljon kaikki tiedonkäsittely, tiedonsiirto, laitteet ja palvelinkeskukset energiaa vievät, on tehty erilaisia arvioita. Selvää on, että kulutus kasvaa koko ajan, eikä kattoa näy.
ICT (Information and communications technology) kulutti Global Action Plan -järjestön mukaan Britanniassa kymmenen prosenttia maan energiasta vuonna 2007. Manner uskoo, että tällä hetkellä luku on Suomessakin suurempi. Huolestuttavana hän pitää sitä, että meille myydään koko ajan uutta – tarkempaa kuvanlaatua ja vielä vähän nopeampaa nettiyhteyttä.
Kuluttajalle myös markkinoidaan jatkuvasti tiedonsiirtoa vaativia palveluita. Manner kertoo, että joidenkin ennusteiden mukaan internetin runkoliikenne kasvaa jopa 40 prosenttia vuodessa.
”Kun esimerkiksi tv-ohjelmat lähetetään yhtenä yleislähetyksenä, tarvitaan yksi tiedonsiirto, mutta kun kaikki saavat katsoa ohjelman silloin kun huvittaa, tiedonsiirtoja ja energiaa tarvitaan lukematon määrä enemmän.”
Juuri nettivideot vaativat eniten kapasiteettia tiedonsiirrolta.
Nopeutta ja muistia tarvitaan yhä enemmän, ja sen seurauksena on rakennettava uusia palvelinkeskuksia. Ne paitsi kuluttavat energiaa, myös tuottavat hukkalämpöä, joka tyypillisesti päästetään vesistöihin ja ilmaan.
Energialuokat valintoja ohjaamaan
Miten tietoyhteiskunnan energiankulutusta sitten hillitään, jos netistä ei voi luopua? Manner huomauttaa, että jos sähkön hinta nousisi, ICT-palvelut maksaisivat enemmän ja niiden käyttöä miettisi kaksi kertaa.
”Meillä Suomessa sähkö on halpaa kuin mikä. Saksalaiset pulittavat sähköstä tuplahinnan suomalaisiin
verrattuna.”
Manner ehdottaa, että kodinkoneista tutut energialuokat voisi ottaa käyttöön myös ICT-palveluissa. Pesukonetta ostaessaan huomaa, että luokka A on vihreän värinen ja energiatehokkain. Kun aakkosissa edetään, värit muuttuvat huonommasta energiatehokkuudesta kielivään keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Merkinnät lisäisivät kuluttajan tietoisuutta ja antaisivat mahdollisuuden tehdä kestävämpiä ratkaisuja.
”Merkinnät voisivat vaikuttaa siihen, että myös firmat alkaisivat parantaa energialuokkaansa. Nyt energiakustannusten nousu siirtyy helposti kuluttajahintoihin ja käyttökustannuksiin, eikä tuotteiden energiatehokkuus kehity riittävästi.”
ICT:n kohdalla vihreys on säästöä: esimerkiksi energiatehokkaat jäähdytysratkaisut ovat kertainvestointina kalliita, mutta säästävät varsin lyhyessä ajassa ostohintansa edestä sähköä.
”Järjestelmien myyminen kalliimmalla ostohinnalla on vaikeaa, mutta hankintoja tehtäessä pääpainon pitäisi olla järjestelmän käyttökustannuksilla, ei investointikustannuksilla.”
Teksti: Tea Kalska. Teksti on katkelma artikkelista, joka julkaistiin Aalto University Magazinen numerossa 08. Tutustu myös lehden näköisversioon.