Pertti oli radiotekniikan, mikroaaltoantureiden, antennien ja radioaaltojen etenemisen huippuasiantuntija, joka toimi Teknillisen korkeakoulun (TKK) ja Aalto-yliopiston apulaisprofessorina ja professorina vuosina 1992–2012. Pitkään kestänyt sairaus kulutti Pertin voimat, ja hän erosi Aalto-yliopiston palveluksesta kesällä 2012.
Pertti syntyi Helsingissä 7.11.1957. Päivämäärän historiallista merkitystä Pertti ei unohtanut: 50-vuotispäivilleen Otaniemessä vuonna 2007 hän kutsui työtoverinsa viettämään ”lokakuun vallankumouksen 90-vuotisjuhlaa”!
Pertti pääsi ylioppilaaksi Helsingin kaksoisyhteislyseosta vuonna 1976. Varusmiespalveluksesta hän palasi vänrikkinä ja yleni myöhemmin kertausharjoitusten myötä reservin yliluutnantiksi. Pertti aloitti sähkötekniikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1977. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1982, tekniikan lisensiaatiksi 1989 ja tekniikan tohtoriksi 1991 pääaineenaan kaikissa radiotekniikka. Diplomityön aiheena oli rintasyövän havaitsemiseen tarkoitettu mikroaaltoradiometri; sekä lisensiaatintutkimuksen että väitöskirjan aiheena olivat puunjalostusteollisuudessa käytettävät mikroaaltoanturit.
Alamme grand old man Martti Tiuri oli hänen opettajansa. Pertti ymmärsi pian, mikä merkitys on sähkömagneettisten aaltojen ja materian vuorovaikutuksen ymmärtämisellä, ja osasi nopeasti soveltaa kokemustaan teollisten prosessien sähköiseen havainnointiin, kaukokartoitukseen ja radioaaltojen etenemiskanavien mallinnukseen langattomassa tietoliikenteessä.
Nuorehkona tohtorina Pertti määrättiin viransijaisena hoitamaan radiotekniikan professuuria ja silloisen TKK:n radiolaboratorion johtajan tehtäviä syyskuusta 1992 elokuuhun 1993. Usein nämä yhden vuoden viranhoidot jäävät vain rutiiniasioiden hoitamiseksi, mutta Pertti teki toisin. Hän lähti ennakkoluulottomasti kehittämään juuri yhdessä Nokian kanssa ideoitua radiotietoliikenneinstituuttia (Institute of Radio Communications, IRC) ja toimi jo vuodesta 1993 lähtien senkin johtajana. Pertti vei radiolaboratoriota yhä uusiin eurooppalaisiin tutkimuskonsortioihin ja hyvässä yhteistyössä virkavapaalla olleen laboratorionjohtajan kanssa valmisteli sähköpostin ja telefaksin välityksellä radiolaboratorion ensimmäisen kehitysstrategian, jota päivitettynä noudatettiin aina uuden radiotieteen ja -tekniikan laitoksen syntymiseen saakka eli vuoteen 2008.
Kaikesta näki, että Pertissä oli sekä johtaja- että professoriainesta. Koeajan jälkeen oli ilo saada hänet apulaisprofessoriksi uuteen radiotekniikan apulaisprofessorin virkaan. Juuri ennen uuden yliopistolain voimaantuloa vuonna 1998 tasavallan presidentti nimitti hänet radiotekniikan professorin virkaan. Pertti oli viimeinen tasavallan presidentin nimittämä professori TKK:ssa!
Pertti oli tutkijana ja opettajana monella tapaa menestyksekäs. Jo vuonna 1989 hän kirjoitti ja julkaisi yhdessä Ebbe Nyforsin kanssa laajasti alan tutkijapiireihin levinneen kirjan Industrial Microwave Sensors.
Ensimmäinen Pertin oma oppilas väitteli tohtoriksi vuonna 2001, ja ennen professuurista luopumistaan Pertti ehti kouluttaa 21 valmistunutta tohtoria, jotka ovat sijoittuneet vaativiin työtehtäviin teollisuudessa, hallinnossa, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Pertin entisiä oppilaita on valmistunut tohtoriksi lisää tänä vuonna ja muutamia on edelleen tohtoriputkessa. Pertillä oli iso langattoman tietoliikenteen antennien ja radiokanavamallinnuksen parissa työskentelevä tutkijaryhmä. Pertillä oli laaja kotimainen ja kansainvälinen tutkijaverkosto: hän toimi aktiivisesti Euroopan unionin COST-tutkimusverkostoissa, ja toimi vierailevana professorina Tanskassa (Aalborg Universitet) ja Ranskassa (Université de Nice – Sophia-Antipolis). Pertti toimi aktiivisesti yhtenä päätutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa älykkäiden radioiden ja langattoman teknologian (SMARAD) huippuyksikössä 2002–2012.
On vaikea unohtaa Pertin yliopistouudistuksesta lausumia rehellisiä kommentteja, joita laitoksen kahvipöydässä kuulimme. Elämä jatkuu näidenkin muistojen kanssa.
Perttiä jäävät kaipaamaan Irene-vaimo ja pojat Kalle ja Olli. Heitä tukemassa on laaja joukko ystäviä, oppilaita, työtovereita ja tutkijoita ympäri maailmaa.
Antti Räisänen ja Ari Sihvola
Kirjoittajat ovat Pertti Vainikaisen pitkäaikaisia työtovereita Aalto-yliopiston radiotieteen ja -tekniikan laitokselta