Euroopan laajuinen ATTRACT-hanke rahoittaa 170 vuoden mittaista korkean teknologian tuotekehitysprojektia kutakin 100 000 eurolla. Aalto-yliopiston Design Factory valmentaa projekteja kaupallistamisessa ja prototyyppien suunnittelussa.

Rahoitus antaa tutkijoille ja yrittäjille ympäri Euroopan mahdollisuuden kokeilla ja kehittää uutta teknologiaa, tuotteita tai palveluja. Kuvantamis- ja anturiteknologiat ovat elinehto lukuisille aloille informaatioteknologista energiaan, valmistavaan teollisuuteen, ilmailuun, lääketieteeseen, liikenteeseen ja robotiikkaan. Kuvantamisesta ja sensoreista riippuvaisten markkinoiden koko on globaalisti yhteensä yli 100 miljardia euroa.

”Design Factory valmentaa projektien tutkijoita, yrityksiä ja opiskelijoita yhteistyöhön ja osoittamaan kehittämiensä innovaatioiden yhteiskunnallisen merkityksen. Tutkimuksesta ponnistavan idean kehittäminen, prototyyppien rakentaminen ja testaaminen ovat osaamista, jota tällaiset korkean teknologian projektit tarvitsevat Design Factorylta matkalla kohti valmista tuotetta tai palvelua”, sanoo Kalevi Ekman, Aalto-yliopiston professori ja Design Factoryn johtaja.

Kuvantamis- ja anturiteknologiat edellyttävät vankkaa tieteellistä osaamista. ATTRACT-hankkeessa tutkimus pyritään tuotteistamaan valmiiksi teknologiaksi nopeasti. Hankkeessa luodaan pysyvää ja järjestelmällistä tapaa tuotteistaa korkeaa teknologiaa.

”Teknologiset läpimurrot ovat usein tulosta joko sattumasta tai asteittaisesta kehittämisestä, joka reagoi tai sopeutuu yhteiskunnallisiin ongelmiin sen sijaan, että pyrittäisiin innovaatioiden avulla ennakoimaan tulevia tarpeita”, tiivistää Kalifornian yliopisto, Berkeleyn professori Henry Chesbrough, avoimen innovaation käsitteen keksijä ja ATTRACT-hankkeen neuvonantaja.

Hankkeen projekteihin houkutellaan myös yksityistä rahaa: enkeli- ja pääomasijoittajien sekä suuryritysten rahoituksella parhaat ja lupaavimmat projektit voivat kehittyä merkittäväksi liiketoiminnaksi.

Aalto-yliopistossa järjestetään osana ATTRACT-hanketta myös kursseja maisterivaiheen opiskelijoille. He pääsevät ideoimaan ja luomaan projekteissa kehitettävistä teknologioista kaupallistettavien kuluttajatuotteiden ja -palvelujen konsepteja ja prototyyppejä.

”Aallossa on pitkään tehty oppimisprojekteja yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Malli on vuosi vuodelta herättänyt yhä enemmän kiinnostusta akateemisessa maailmassa. ATTRACT-hanke vie suomalaisen koulutusosaamisen Euroopan laajuisesti korkean teknologian kehittäjien tietoon. Opiskelijoille on tarjolla nyt erittäin haastavia oppimismahdollisuuksia”, Kalevi Ekman sanoo.

Opiskelijoiden projektit toteutetaan yhdessä kansainvälisen Design Factory -verkoston kanssa, ja mukana on muiden muassa Barcelonan ESADE-kauppakorkeakoulun Design Factory.

Toteutettaviksi valittavat 170 projektia julkistetaan alkuvuonna 2019, ja kukin saa 100 000 euron rahoituksen vuodeksi ideansa kehitykseen. Hakuaikaa on 31. lokakuuta 2018 asti.

ATTRACT-hanketta johtaa Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN. Muita jäseniä ovat Aalto-yliopiston lisäksi Euroopan molekyylibiologian laboratorio (EMBL), Euroopan eteläinen observatorio (ESO), European Synchrotron Radiation Facility (ESRF), European XFEL, Institut Laue-Langevin (ILL), sekä European Industrial Research Management Association (EIRMA) ja ESADE-kauppakorkeakoulu, jotka valmentavat valittuja projekteja yhdessä Aalto-yliopiston Design Factoryn kanssa.

Hanketta rahoittaa Euroopan unionin Horizon 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma.
https://attract-eu.com

Lisätietoja:
Kalevi Ekman, professori
Aalto-yliopisto, Design Factory
kalevi.ekman@aalto.fi
puh. 050 555 3566

GaIoTa-projekti sai alkunsa sattumasta, mutta sen jälkeen suunta on ollut selvä: yhdessä tämä tiimi vie avoimen datan helpompaan löydettävyyteen liittyvän kilpailuehdotuksensa start-up-yritykseksi asti.

Design-opiskelija Viktorija Piaulokaite työskenteli tekoälyyn liittyvän opiskeluprojektin parissa, kun vieruskaveriksi istahti sattumalta sähkötekniikan opiskelija Mcha Ame. He alkoivat jutella ja huomasivat olevansa kiinnostuneita samasta aiheesta. Vain vähän yli kuukausi ja tiimi, johon olivat liittyneet aikaisemmin Loi Tran, Heru Raha ja Udayanto Dwi Atmojo, pääsi ainoana Suomi-taustaisena joukkueena World Challenge -kilpailun finaaliin. Kilpailussa eri tiimit ympäri maailman kehittävät sovelluksia, joissa hyödynnetään satelliittidataa.

Finaalipaikka oli tiimille saavutus myös siksi, että gaIoTa oli ainoa projekti, joka on päässyt finaaliin ensimmäisenä osallistumisvuotenaan. Sovelluksen lisäksi tiimi on luonut verkkosivut ja brändin, jonka ilmentymänä on tanssiva sininen mies nimeltään gaIoTa. Miten tiimi sai kaiken aikaan vain reilussa kuukaudessa? Menestyksen avainasia tiivistyy yhteen sanaan.  

”Luottamus”, Mcha toteaa.

”Meillä jokaisella on oma erikoisosaamisemme. Luotamme toisiimme ja siihen, että jokainen tekee osuutensa. Meillä ei ole yhtä johtajaa, vaan johdamme tiimiä yhdessä keskustellen ja asioista sopien”, Mcha kertoo. Tiimiläiset myös oppivat toisiltaan, koodari muotoilusta ja muotoilija koodaamisesta.

”Opin, miten koodari ajattelee”, Viktorija sanoo.

”Minä puolestaan opin arvostamaan muotoilijan työtä enemmän ja ymmärtämään kaupallista ajattelua. Jatkossa pystyn helpommin työskentelemään eri taustaisten ammattilaisten kanssa”, sanoo Mcha, joka tunnustaa rakastavansa koodaamista.

Sovelluksen avulla esineiden internetin tietoon käsiksi

GaIoTan ideana on tarjota kaikille pääsy esineiden internetin (IoT) avoimeen dataan missä päin maapalloa tahansa.

“Sovellus auttaa käyttäjiä löytämään avoimia IoT-laitteita ja niissä olevaa data. Vaikka IoT-laitteita ja dataa on maailmassa paljon, niiden löytäminen on vaikeaa”, kertoo Udayanto Dwi Atmojo, joka työskentelee postdoc-tutkijana Sähkötekniikan korkeakoulussa.

GaIoTan avulla yritykset, tutkijat ja laajempi yleisö pystyvät löytämään ja analysoimaan IoT-dataa helposti. Data on esitetty Web World Wind -alustalla, mikä on avoin 3D-virtuaalimaapallo.

Finaaliviikolta tiimi odotti uusiin ihmisiin tutustumista ja finaalipäivän puhujien antia. Lisäksi he toivoivat tapaavansa yrityskumppaneita, sillä tiimillä on selvät start-up-suunnitelmat.

”Meillä on intohimoa viedä suunnitelmat seuraavalle etapille ja perustaa start-up-yritys”, tiimi toteaa.

Finaalitapahtuma oli upea kokemus tiimille.

“Meitä kaikkia tällä maapallolla kohtaavat samat ongelmat, joihin voimme miettiä ratkaisuja yhdessä.”

Lue lisää gaIoTasta >>

Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion tutkijat saivat yhdessä saksalaisen International Audio Laboratories’in tutkijoiden kanssa 2. parhaan julkaisun palkinnon kansainvälisessä äänenkäsittelyn DAFX-18-konferenssissa Aveirossa Portugalissa torstaina 6.9.2018. Ryhmään kuuluvat Sebastian Schlecht (International Audio Labs, Saksa), Benoit Alary (Aalto), prof. Vesa Välimäki (Aalto) ja prof. Emanuel Habets (International Audio Labs, Saksa). Palkittu artikkeli on ”Optimized velvet-noise decorrelation”. Siinä esitellään uusi menetelmä äänisignaalin korrelaation kumoamiseen käyttäen lyhyttä samettikohinasekvenssiä, joka optimoidaan kuulon kannalta sopivaksi. Menetelmää voidaan soveltaa mm. monoäänitteen muuttamisessa stereoäänitteeksi ja monikanavaäänentoistossa. Samettikohinan keksivät alun perin Teknillisessä korkeakoulussa prof. Matti Karjalainen (1946-2010) ja hänen entinen oppilaansa, tutkija Hanna Järveläinen. Samettikohinalla on useita äänenkäsittelyssä hyödyllisiä ominaisuuksia, ja sen sovelluksia kehitetään jatkuvasti.

Pikimustat kennot ja niistä valmistetut paneelit selvisivät tuotantolinjoilta vahingoittumattomina.. Kuva: Hele Savinin tutkimusryhmä / Aalto-yliopisto

Vuonna 2011 Aalto-yliopiston professori Hele Savinin vetämä tutkimusryhmä keksi yhdistää nanorakenteen ja atomikerroskasvatuksen mustissa aurinkokennoissa. Neljä vuotta myöhemmin ryhmä rikkoi nanorakenteisten aurinkokennojen hyötysuhde-ennätyksen ja sai rahoituksen BLACK-hankkeelle, jonka tarkoituksena oli kehittää ja testata ennätyskennoja ja niistä tehtyjä aurinkopaneeleita teollisuuden tuotantolinjoilla.

Nyt yhdessä eurooppalaisten kumppaniyliopistojen ja teollisuuden kanssa toteutettu hanke on saatu päätökseen lupaavin tuloksin – ja otollisella hetkellä.

”Ajoituksemme osui nappiin – tänä vuonna musta pii on todella lyönyt läpi aurinkosähköteollisuudessa”, Savin kertoo ja korostaa että teollisuuden jo käyttämässä mustassa piissä on yhä paljon parantamisen varaa. Sen nanorakenteiden laakea muoto heikentää materiaalin optisia ominaisuuksia eli kykyä vangita valoa – joten siitä valmistetut kennotkaan eivät ole täysin mustia. Tämän vuoksi laakea nanorakenne vaatii toimiakseen erillisen heijastusta estävän kerroksen.

Savinin ryhmän valmistamassa mustassa piissä nanorakenteet ovat paljon syvempiä kuin teollisuuden käyttämässä mustassa piissä. Näin kennoihin saadaan optisesti täydellinen, oikeasti pikimusta pinta. Pintaa peittävä, atomikerroskasvatuksella tehty ohutkalvo takaa, että valon synnyttämät elektronit eivät pääse karkaamaan, mikä myös parantaa kennon hyötysuhdetta.

Robottien kourissa

Vaikka kennot olivat osoittaneet toimivuutensa laboratoriossa, niiden laskeminen tuotantolinjalle jännitti tutkijoita.

”Meitä huoletti, miten hauras rakenne selviäisi massatuotannosta ja etenkin robottien käsittelystä. Pelkäsimme, että viimeistään moduulivaiheen laminointi saattaisi murskata nanorakenteen”, Savin sanoo.

Huoli osoittautui turhaksi: kennot ja niistä valmistetut paneelit selvisivät tuotantolinjoilta vahingoittumattomina. Parhaat paneelit tuottavat sähköä yli 20 prosentin tehokkuudella. Tutkijat havaitsivat myös, että mustat kennot sietävät raaka-aineen epäpuhtauksia sinisiä standardikennoja paremmin ja ne myös säilyttävät tehonsa pidempään.

Teollisella tuotantolinjalla valmistettu kenno, joka ei tarvitse erillistä heijastusta estävää pinnoitetta. Kuva: Hele Savinin tutkimusryhmä / Aalto-yliopisto

Teollisen valmistuksen aloittaminen edellyttää myös kilpailukykyistä hintaa. Savinin mukaan teollisuuden käyttämä musta pii on jo kustannustehokas vaihtoehto.

”Syvien nanorakenteiden valmistaminen on kalliimpaa, mutta alustavat laskelmat osoittavat, että lopputuotteen suurempi teho riittää kompensoimaan eron.”

Syvän nanorakenteen ansiosta Savinin ryhmän kennot pystyvät nappaamaan fotonit myös hyvin alhaisesta tulokulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kennot tuottavat sähköä pidemmän aikaa päivästä ja myös pimeinä vuodenaikoina.

Väitöskirjatutkija Toni Pasanen esittelee projektin päätulokset European Photovoltaic Solar Energy -konferenssissa Brysselissä syyskuun lopulla. Pasanen myös vastaanottaa konferenssissa palkinnon, joka myönnetään vaikuttavimmalle aurinkosähköalalla tehdylle tutkimustyölle.

BLACK-hanke oli osa Solar-ERANET-verkostoa, ja sitä rahoittivat EU ja Business Finland. Projektissa olivat mukana Universitat Politècnica de Catalunya Espanjasta, Solar World Innovations GmbH Saksasta sekä suomalaisyrityksistä Beneq, Naps Solar Systems, Cencorp, Okmetic ja Fortum.

Lisätietoja:

Professori Hele Savin
p. 050 541 0156
hele.savin@aalto.fi

Toni P. Pasanen et al., ”Industrial applicability of AR-coating-free black silicon”, 35th European Photovoltaic Solar Energy Conference and Exhibition, September 24-28, 2018, Brussels, Belgium

Toni P. Pasanen et al., ”Elimination of light-induced degradation by black silicon” 35th European Photovoltaic Solar Energy Conference and Exhibition, September 24-28, 2018, Brussels, Belgium

Chiara Modanese et al., ” Dry-etched black silicon: A cost-effective production route for PERC solar cells”,  35th European Photovoltaic Solar Energy Conference and Exhibition, September 24-28, 2018, Brussels, Belgium

Toni P. Pasanen et al. “Black silicon significantly enhances phosphorus diffusion gettering”, Scientific Reports, 8, 1991:1–6 (2018).

Iloisia Suomi 100 -satelliitin tiimiläisiä: takana Petri Koskimaa Aalto-yliopistosta, keskellä Antti Kestilä Ilmatieteen laitokselta ja edessä Arno Alho Aalto-yliopistosta. Kuva: Jari Mäkinen

Suomi 100 -satelliitin pitkään viivästynyt avaruusmatka on alkamassa: satelliitti toimitettiin tänään laukaisuvälittäjälle Alankomaissa, ja sen laukaisu tapahtuu Falcon 9 -kantoraketilla marraskuun puolivälissä.

Satavuotiasta Suomea juhlistavan satelliitin kehitystyö on tapahtunut Aalto-yliopiston johdolla yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Satelliitin matka myöhästyi lähes vuodella laukaisuun alun perin valitun intialaisen PSLV-kantoraketin ongelmien takia. Ongelmien ratkettua Intian avaruusjärjestö on ottanut lennoille vain kaupallisesti tai strategisesti merkittäviä satelliitteja, minkä vuoksi Aalto-yliopisto alkoi yhdessä hollantilaisen laukaisuvälittäjän kanssa etsiä muita vaihtoehtoja.

Falcon 9 laukaistaan avaruuteen Kaliforniasta SpaceX -yhtiön Vandenbergin lentotukikohdassa olevalta laukaisualustalta. Paikka sijaitsee Tyynen valtameren rannalla noin 250 kilometrin päässä luoteeseen Los Angelesista. Suomi 100 -satelliitin lisäksi Falcon 9:n kyydissä lähtee avaruuteen satakunta muuta nanosatelliittia.

“Tämä on erittäin hyvä uutinen, sillä haluamme saada satelliitin mahdollisimman pian avaruuteen”, sanoo hankkeen vetäjä, professori Esa Kallio Aalto-yliopistosta.

“Saimme satelliitin valmiiksi hyvissä ajoin viime vuonna, joten sen laukaisun siirtyminen tämän vuoden puolelle oli erittäin suuri harmi niin meille kuin Suomi 100 -hankkeellekin. Juhlimme Suomea näin jälkikäteen.”

Falcon 9:lle tapahtui muutama vuosi sitten kaksi onnettomuutta. Niiden jälkeen raketti on kuitenkin toiminut hyvin, ja sillä on tehty lentoja parhaimmillaan jopa parin viikon välein. Tilastojen valossa Falcon 9 on jopa PSLV:tä hieman luotettavampi kantoraketti: sen laukaisuista on onnistunut lähes 97 prosenttia, PSLV:n lennoista 93 prosenttia.

Falcon 9:n erikoispiirre on sen osittainen uudelleenkäytettävyys: raketin ensimmäinen vaihe, jonka avulla se nousee lentoon ja joka on raketin suurin ja kallein osa, palaa toimintansa jälkeen takaisin maahan ja käytetään uudelleen. Suomi 100 -satelliitin laukaisussa käytetään kuitenkin näillä näkymin uutta rakettivaihetta.

Lisää satelliitteja jo rakenteilla

Suomi 100 -satelliitti mittaa erikoisvalmisteisella radiolaitteistollaan lähiavaruudessa noin 500 kilometrin korkeudessa olevia avaruussääilmiöitä.  Lisäksi satelliitin kamera kuvaa avaruussään näkyviä merkkejä, esimerkiksi revontulia, sekä maapalloa ja erityisesti Suomea.

Havainnekuva Suomi 100 -satelliitista avaruudessa. Kuva: Aalto-yliopisto

“Tutkimuksen kannalta laukaisu nyt Auringon aktiivisuusminimin aikaan on kiinnostavaa, koska pääsemme tekemään avaruussäämittauksia samaan aikaan, kun Auringon aktiivisuus alkaa jälleen kasvaa”, toteaa professori Kallio.

Suomi 100 -satelliitin tieteellisten havaintojen käsittelyyn ja analysointiin osallistuu myös Ilmatieteen laitos, joka on satelliitin toinen vastuutaho.

Satelliitti testaa myös Aalto-yliopistossa kehitetyn uudenlaisen 3D-tulostetun muovirakenteen kestävyyttä avaruuden olosuhteissa sekä tekoälyn hyödyntämistä nanosatelliitissa.

Suomi 100 -satelliitti on viettänyt odotusaikansa Otaniemen puhdastiloissa, missä sitä ja sen tietokoneohjelmistoa on paranneltu. Samaan aikaan Otaniemen maa-asemalla on kehitetty muun muassa antennien ohjausta ja aseman etäkäyttöä.

Merkittävä osa satelliitin rahoituksesta saatiin Suomi 100 -juhlavuoden säätiöltä. Hankkeeseen kuului myös Suomea syys–lokakuussa 2017 kiertänyt Avaruusrekka, joka esitteli paitsi Suomi 100 –satelliittia myös laajemmin uutta suomalaista nanosatelliitteihin perustuvaa avaruusosaamista.

Suomi 100:n lisäksi Aalto-yliopistossa on rakennettu kaksi nanosatelliittia: huhtikuussa 2017 laukaistu Aalto-2 ja juhannuksena 2017 laukaistu Aalto-1, jonka missio jatkuu edelleen. Tällä hetkellä kehitteillä on kolme uutta satelliittia, joista ensimmäinen, Aalto-3, laukaistaneen ensi vuoden loppupuolella. 

Lisätietoja:

Professori Esa Kallio
p. 050 420 5857
esa.kallio@aalto.fi

suomi100satelliitti.fi

BepiColombo on Euroopan Avaruusjärjestö ESA:n luotain. Aalto-yliopisto on mukana useassa luotaimen instrumenttiryhmässä tutkimuskumppanina.

Aika: 21. syyskuuta–19. lokakuuta 2018 (avajaiset 21. syyskuuta klo 15–18)
Paikka: Dipoli Gallery, Dipoli, Otakaari 24, 02150 Espoo

Otaniemessä suunniteltiin avaruuslaitteita jo 1960-luvulla ja otettiin vastaan ensimmäiset satelliittitelevisiolähetykset 1970-luvulla. Aalto in Space -näyttely keskittyy kuitenkin nykypäivään ja tulevaisuuteen. Suomessa on jo parin vuoden ajan ollut meneillään nanosatelliittibuumi, eikä meno näytä ainakaan hidastuvan.

"Tuoren satelliittimme, Suomi 100 -satelliitti, toimitettiin laukaisupaikalle vietäväksi eilen keskiviikkona", iloitsee professori Esa Kallio.

"Aallon satelliittiohjelma on taustalla myös kahdessa muussa vielä tänä vuonna laukaistavassa kaupallisessa suomalaissatelliitissa, Iceye X-2:ssa ja Reaktor Space Labin Hello Worldissä."

Otaniemessä rakennetaan parhaillaan myös kahta uutta nanosatelliittia: opiskelijaprojektina syntyvää Aalto-3:ta ja Suomen Akatemian huippuyksikössä tehtävää, avaruussäätä tutkivaa FORESAIL-1:tä. Näistä satelliiteista – ja jo laukaistuista Aalto-1:stä ja Aalto-2:sta – on näyttelyssä esillä luonnollisen kokoiset ja näköiset mallikappaleet. Esillä on myös aitoja tutkimuslaitteita, avaruusasemalle menevä säteilymittari ja opiskelijoiden tekemä raketti.

Havainnekuva Suomi 100 -satelliitista avaruudessa.

Lisäksi kävijät pääsevät virtuaalimatkalle avaruuteen ainutlaatuisen, Aallossa alun perin tutkimuskäyttöön kehitetyn simulaation avulla. Virtuaalilaseilla voi tarkastella satelliitin silmin esimerkiksi revontulia ja magnetosfääriä, aivan kuin leijuisi 500 kilometrin korkeudessa.

Nanosatelliitit ja kaukokartoitus ovat tärkeässä roolissa avaruustekniikan kehittämisessä, mutta suuri osa Aallossa tehtävästä alan tutkimuksesta on keskittynyt avaruussään, Auringon, aurinkokunnassa olevan sähköisesti varatun kaasun ja kaukaisten mustien aukkojen havainnointiin. Tätä tutkimusta tehdään niin avaruudessa olevilla tutkimuslaitteilla kuin Maan päältä, esimerkiksi Metsähovin radiotutkimusasemalla. Näyttelyssä pääsee tutustumaan muun muassa plasman salaisuuksiin ja kuulemaan aurinkokuntamme suurimman planeetan Jupiterin ääniä.

Avaruus inspiroi myös taiteilijoita. Karoliina Paatoksen Terrella Cubica näyttää, miten revontulet syntyvät maapallon napojen ympärille.

Näyttely on avoinna 19. lokakuuta saakka.

"Aalto in Space on mainio tapa juhlistaa vaikka Kansainvälistä avaruusviikkoa, jota vietetään lokakuun alussa Sputnikin laukaisun kunniaksi”, vinkkaa näyttelyn tuottaja Jari Mäkinen.

Lisätietoja:

Aalto in Space ja muut Aallossa järjestettävät näyttelyt (showcase.aalto.fi)

Professori Esa Kallio
p. 050 420 5857
esa.kallio@aalto.fi

Tuottaja Jari Mäkinen
p. 040 560 9198
jari.makinen@kupla.com

Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusasemalla Aurinkoa on tutkittu 40 vuoden ajan. Tutkijoiden käytössä on ainutlaatuinen, katkeamaton havaintosarja, jonka avulla he voivat tutkia meitä lähimpänä olevan tähtemme elämää. Aurinko antaa meille elämän ja se voi myös sekoittaa elämämme, sillä aurinkomyrskyn osuessa kohdalle monet nyky-yhteiskunnalle tärkeät järjestelmät häiriintyvät.  Mahdollisen aurinkomyrskyn aiheuttamat ongelmat koetaan niin vakaviksi, että aurinkomyrsky on sisällytetty sisäministeriön kansalliseen riskiarvioon yhdeksi meitä uhkaavista riskeistä.

Aurinkomyrskyjen ennustaminen on vaikeaa, sillä ilmiöön liittyy monta muuttuvaa tekijää. Auringon aktiivisuus vaihtelee yhdentoista vuoden sykleissä, minkä perusteella voidaan arvioida, milloin Aurinko on aktiivisimmillaan. Myös aurinkomyrskyn suunnalla on väliä. Vain suoraan maapalloon suuntautuva myrsky olisi tuhoisa. Tuhon laajuutta eivät tutkijatkaan osaa ennustaa.

”Voimme vain spekuloida, mitä se tarkoittaisi muun muassa satelliiteille ja langattomalle viestinnälle. Vuonna 2015 hyvin vahva aurinkomyrsky sekoitti Ruotsin lentoliikennetutkan niin, että lentoliikenne piti keskeyttää hetkeksi”, kertoo Metsähovin aurinkohavainnoista vastaava laboratorioinsinööri Juha Kallunki.

Havaintodatan määrä kasvanut räjähdysmäisesti

Aurinkoa voi tutkia monella eri tapaa. Osa tutkijoista keskittyy yksittäisten lyhytkestoisten tapahtumien tutkimiseen, ja osa tutkii Auringon käyttäytymistä pitkien aikasarjojen perusteella. Havaintodatan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisien vuosikymmenien aikana tutkimuslaitteiden kehittyessä. Yhden radioteleskoopin sijaan Aurinkoa voidaan nykyään tutkia samanaikaisesti usealla radioteleskoopilla, jolloin saavutetaan parempi resoluutio. Yhä pienempien Auringon rakenteiden tutkiminen on mahdollista. Tutkijat pystyvät myös analysoimaan tarkemmin Auringossa tapahtuvia nopeita fysikaalisia ilmiöitä.

Aurinkopilkkuja on tutkittu kaukoputkella satojen vuosien ajan. Metsähovin 14-metrisellä radioteleskoopilla havaittujen Auringon radiokarttojen avulla on nähty, että silmin nähdyt pilkut eivät kerro koko totuutta Auringon aktiivisuudesta. Auringon radiokartoissa, erityisesti Auringon ollessa aktiivinen, nähdään radiokirkastumia, jotka näkyvät lämpiminä alueina kartoissa. Usein ne ovat samassa kohdissa aurinkopilkkujen kanssa. Metsähovissa tehtyjen radiohavaintojen perusteella on havaittu, että radiokirkastumat sykkivät tasaisin väliajoin. Aurinko pumppaa syvältä sisältään kuumaa plasmaa radiokirkastumiin muutaman minuutin tai tunnin syklillä.

Ensimmäiset Auringon radiokartat tehtiin Metsähovissa syyskuussa 1978. Pohjoisen sijaintimme ansioista Aurinkoa voi havainnoida kesäisin jopa 16 tuntia yhtäjaksoisesti. Radioalueen havaintoja voidaan tehdä myös pilvisellä säällä.

Kuvassa oikealla ensimmäinen julkaistu Auringon radiokartta syyskuulta 1978. Auringon radiokartta on radioteleskoopilla eli radiotaajuuksilla havaittu Auringon pinnan yksityiskohtainen tarkkuuskartta, josta voidaan nähdä yksityiskohtaisia rakenteita. Käyttämällä radiotaajuudella (37 GHz) ei havaita kuitenkaan Auringon pintaa, ns. fotosfääriä, vaan muutama tuhannen kilometrin korkeudella oleva kromosfääri. Radiotaajuuksilla havaitaan siis hieman suurempi Aurinko kuin kaukoputkella.

Lisätietoja:

Juha Kallunki
Laboratorioinsinööri
Metsähovin radiotutkimusasema, Aalto-yliopisto
email: juha.kallunki@aalto.fi
puh. 029-4424852

Helsingistä Monte Carloon ajettava Tallsinki-sähköautomaraton käynnistyy maanantaina 17.9. klo 12.30 Senaatintorilta. Tavoitteena on tehdä ympäristöystävällistä sähköautoa tunnetuksi ja osoittaa niiden toimivuus pidemmillä matkoilla.

Aalto-yliopistoa kilpailussa edustavat konetekniikan opiskelija Ilpo Hämäläinen ja automaatiotekniikan opiskelija Sami-Petteri Pukkila. Molemmat ovat kilpailussa ensimmäistä kertaa.

Vuodesta 2011 järjestetty maraton alkaa ensimmäistä kertaa Helsingistä, josta siirrytään Tallinnaan. Reitti seuraa vuonna 1930 ajettua Tallinna – Monte Carlo -rallia ja kulkee kymmenen maan ja 37 kaupungin kautta Monacoon. Maratonin aikana ajetaan useita osakilpailuja, joiden voittaja palkitaan 29.9. Monacossa. Kaikki osakilpailut ajetaan nopeusrajoitteiden ja liikennesääntöjen mukaan.

Kilpailussa on kaksi luokkaa; kuusi yliopistojoukkuetta kilpailee omassa luokassaan, yleisessä luokassa kilpailevat muun muassa yritykset. Maratonin yliopistoluokkaan osallistuvat Aalto-yliopiston lisäksi TTK University of Applied Sciences Virosta, Keio University Japanista, Monacon kansainvälinen yliopisto UM sekä Immanuel Kant Baltic Federal University ja Kaliningrad State Technical University Kaliningradista.

”Virossa tapahtuma saa suuremmat puitteet, ja siellä maratonille odotetaan jopa 100:aa sähköautoa”, kertoo mekatroniikan professori Kari Tammi.

”Odotamme innolla maratonia Sähköautot ovat ilmiönä kasvussa ja siitä kertoo tämän kilpailun lisäksi esimerkiksi Aallossa opiskelijavoimin perustettu sähköformulatiimi. Tekniikan lisäksi sähköautoihin liittyy paljon muutakin, muun muassa saasteiden vähentäminen”, toteavat Sami-Petteri Pukkila ja Ilpo Hämäläinen.

Maratonin järjestää Monacon Tallinnan kunniakonsuli Jüri Tamm, ja sen suojelija on Monacon ruhtinas Albert II.

Lisätietoja:

http://electricmarathon.com
www.facebook.com/Tallsinki

Professori Kari Tammi

Puh. 050 348 7902
kari.tammi@aalto.fi

Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkosto selvitti viime talvena, kuinka vuonna 2012 maisterin tutkinnon ja vuonna 2014 tohtorin tutkinnon suomalaisissa yliopistoissa suorittaneet ovat työllistyneet.  Kyselyyn vastasi kaikkiaan 5 400 henkilöä, joista Aalto-yliopistosta valmistuneita oli yhteensä 532.

Maisterit kokevat työnantajan arvostavan tutkintoa

Maisterin tutkinnon suorittaneet ovat viiden vuoden aikana edenneet monenlaisia urapolkuja. Suurin osa on työllistynyt hyvin.

Viisi vuotta sitten maisterin tutkinnon Aalto-yliopistossa suorittaneista 90 % tyytyväisiä tutkintoonsa työuran kannalta.  87 % pystyy hyödyntämään oppimiaan tietoja ja taitoja hyvin nykyisessä työssään ja 92 % suosittelisi koulutustaan muille. Peräti 96 % Aalto-yliopistosta valmistuneista maistereista oli samaa mieltä väittämän ”työnantajat arvostavat tutkintoa” kanssa.

Tulosten perusteella Aalto-yliopistosta valmistuneet painottivat tärkeimmiksi työllistymiseen vaikuttaneista tekijöistä kykyä kertoa omasta osaamisestaan ja työkokemusta. Tärkeimmiksi työssä tarvittaviksi ja yliopistossa kehittyneiksi taidoiksi vastaajat nostivat kyvyn oppia ja omaksua uutta, ongelmanratkaisutaidot sekä itseohjautuvuuden ja analyyttisten, systemaattisten ajattelun taidot.

Puolet tohtoreista töissä yrityksissä

Vuonna 2014 valmistuneista tohtoreista lähes puolet oli työssä yrityksessä, vajaa kolmannes yliopistossa, ja alle kymmenes työskenteli yrittäjänä tai freelancerina. 90 % vastaajista pystyy hyödyntämään oppimiaan tietoja ja taitoja hyvin nykyisessä työssään. 85 % heistä oli tyytyväisiä tutkintoonsa työuran kannalta.

Uraseurantakysely tehdään kaikissa yliopistoissa

Uraseurantatutkimus on Aarresaari-verkoston (Suomen yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkosto) kehittämä tutkimusmalli, jolla kartoitetaan valtakunnallisesti korkeakoulutettujen (ylempi korkeakoulututkinto tai tohtorin tutkinto) työuria jälkeen.

Sijoittumista arvioidaan työllisyystilanteen ja työllistymisen laadun näkökulmasta sekä työn ja tutkintojen vastaavuudella.
 

Seuraava uraseurantakysely tehdään syksyllä 2018. Kyselyyn pyydetään osallistumaan vuonna 2013 maisteriksi ja vuonna 2015 tohtoriksi valmistuneita.

Ollessaan vierailevana tutkijana tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksella muutama vuosi sitten Texas A&M -yliopiston apulaisprofessori Ana Goulart pisti merkille Aallossa tarjottavan, erityisen hyvin varustellun viestintätekniikan kurssin. Koska Texas A&M:ssä kannustetaan ulkomaanvierailuihin, hän päätti tuoda opiskelijoitaan Teksasista laboratoriokurssille Suomeen osana langattoman viestintätekniikan opintoja. Ensimmäinen yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa toteutettu Wireless Transmission Systems -kurssi järjestettiin kesällä 2017.

”Viime vuonna mukaan lähteneet 16 opiskelijaa pitivät kurssia erittäin hyödyllisenä”, Goulart kertoo. ”Teimme yritysvierailun muun muassa Nokialle ja ABB:lle. Palattuamme Teksasiin osa opiskelijoista tapasi yliopistollamme rekrytoivia ABB:n edustajia, jotka vaikuttuivat kuullessaan opiskelijoiden kokemuksista Suomessa.”

Viestinnän kurssien käyttämässä tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksen laboratoriossa tehdään myös 5G-tutkimusta. Tutkimuksen ja opetuksen yhteiskäytössä oleva laboratorio mahdollistaa opiskelijoille pääsyn viimeisimpään langattoman viestinnän tekniikkaan, jonka päivittäminen vain opetustarkoituksiin olisi liian kallista. Professori Goulart ja Aalto-yliopiston käyttöinsinööri Viktor Nässi kirjoittivat kokemuksellisen oppimisen mahdollistavasta laboratoriosta yhteisjulkaisun, joka herätti kansainvälistä huomiota ja johti useisiin yhteydenottoihin eri yliopistoista.

Tänä kesänä Teksasista Suomeen matkusti yhteensä 13 opiskelijaa pääaineenaan Electronic Systems Engineering Technology (ESET). Kuukauden mittaiseen laboratoriokurssiin sisältyvien opintojen lisäksi opiskelijat tekivät yritysvierailuja, tutustuivat Suomen kieleen ja kulttuuriin sekä vierailivat muun muassa Suomenlinnassa.

Syyksi osallistua kesäkurssille opiskelijat mainitsevat mahdollisuuden matkustaa – monelle Suomi on ensimmäinen Euroopan maa, jossa he ovat käyneet.

”Meitä varoiteltiin kylmyydestä, mutta täällähän on lämmin!” Teksasin kuumuuteen tottuneesta joukosta huikataan, kun kysyn, millaista Suomessa on ollut. Vakuutan, että suomalaiset ovat aivan yhtä hämmentyneitä käynnissä olevasta helleaallosta kuin hekin. Entä suosittelisivatko he tätä kurssia muille Texas A&M:n opiskelijoille?

”Ehdottomasti! Laboratoriot täällä ovat todella kattavia. Ja yritysvierailut olivat mielenkiintoisia – Nokialle terveisiä, että tulen heille töihin koska tahansa”, eräs kurssilaisista, Jennifer Robinson kertoo.

Aalto-yliopisto allekirjoitti opiskelijavaihtosopimuksen Texas A&M -yliopiston kanssa vuonna 2016.

”Toiveena on, että kesäkurssilaiset kertoisivat Aallosta omassa yliopistossaan, jotta tänne saapuisi tulevaisuudessa vaihto-opiskelijoita Texas A&M:sta ja että Aallon opiskelijoita lähtisi puolestaan vaihtoon Teksasiin”, Aalto-yliopiston kansainvälisten suhteiden päällikkö Anita Bisi sanoo.

Sähkötekniikan korkeakoulu järjesti lauantaina 15.9.2018 hauskan ja mielenkiintoisen päivän korkeakoulun henkilökunnalle ja alumneille sekä heidän perheilleen. Ensimmäistä kertaa järjestetty perhepäivä kokosi Otaniemeen yli 500 pientä ja isoa tieteestä ja tutkimisesta kiinnostunutta.

Karkkitutkimustyöpajassa tutkittiin värikkäistä karkeista liukenevia värejä oikeilla tutkijavälineillä.

Aalto Juniorin puuhapajoissa kävijät pääsivät ohjelmoimaan robotin kulkemaan labyrintin läpi. Muissa puuhapajoissa tutustuttiin sähköön ja magnetismiin, liikennevalojen rakentamiseen ja ohjelmointiin sekä viestiteltiin kaverille valokuidun avulla.

Karkkitehtuurityöpajassa lapset rakensivat vaahtokarkeista ja spageteista kolmiulotteisia geometrisia rakennelmia.

Lapset seurasivat tarkkaavaisina tutkija Piin esitystä.

Tekniikkaluentojen lisäksi Sähkötekniikan korkeakoulun tutkimukseen pääsi tutustumaan demopisteillä, joissa oli esillä muun muassa satelliittitutkimus, terveystuoli ja 3D-ääni. 

Ulkona lapset pääsivät tutustumaan paloautoon, poliisimoottoripyörään ja panssariautoon.

Kuvat: Tuomas Sauliala

Aalto-yliopiston hallitus on nimittänyt Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tutkimuksesta vastaavan varadekaanin, professori Ossi Naukkarisen Aalto-yliopiston tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi 1.11.2018 alkaen viisivuotiskaudeksi.

Filosofian tohtori Ossi Naukkarinen (s. 1965) on toiminut Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa eri tehtävissä vuodesta 1991 alkaen, mm. estetiikan professorina vuodesta 2016 ja opetuksesta vastaavana varadekaanina vuosina 2012–2017. Hänet nimitettiin tutkimuksesta vastaavaksi varadekaaniksi vuonna 2017. Hän toimii myös Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tohtorikoulutusohjelman johtajana sekä Aalto Studios -infrastruktuurin ohjausryhmän puheenjohtajana.    

”Saamme Ossi Naukkarisesta erinomaisen mahdollistajan edistämään Aallon ydinajatusta: kunnianhimoista, monialaista tutkimustamme ja taiteellista toimintaamme. Valintaa edelsi laaja ja perusteellinen haku- ja arviointiprosessi, jossa oli mukana akateemista asiantuntemusta kattavasti yliopiston eri alueilta. Ossi Naukkarinen vakuutti prosessin joka vaiheessa osaamisellaan, näkemyksellään ja henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan. Hänellä on ensiluokkaiset näytöt akateemisesta johtamisesta Aalto-yliopistossa, vahvat akateemiset meriitit omalta alaltaan sekä vankka kokemus monialaisen yhteistyön rakentamisesta. Toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi uuteen tehtävään”, sanoo rehtori Ilkka Niemelä.

”Olen erittäin iloinen uudesta tehtävästäni Aallossa. Odotan innolla, että pääsen kuuntelemaan tutkimusyhteisöä ja rakentamaan Aalto-yliopistoa yhdessä eteenpäin. Olen koko akateemisen urani ajan ollut kiinnostunut eri tieteenalojen suhteista toisiinsa ja pyrkinyt yhdistelemään monenlaisia näkökulmia ja menetelmiä. Tätä kautta minulle on muodostunut syvä kunnioitus eri osaamisalueita kohtaan, ja toivon voivani auttaa kaikkia Aallon tutkijoita ja jatko-opiskelijoita pääsemään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin omilla alueillaan. Haluan samalla myös rohkaista monialaiseen yhteistyöhön. Erityisen läheiseksi koen sen, että voimme yhdessä rakentaa päivittäisen tutkimustyön edellytykset kuten rahoituksen, palvelut ja tilat mahdollisimman korkeatasoisiksi. Pitkäjänteisellä perustyöllä päästään erinomaisiin tuloksiin”, Ossi Naukkarinen toteaa. 

Ossi Naukkarinen raportoi provosti Kristiina Mäkelälle.

Lisätietoja:
Ilkka Niemelä, rehtori
puh.  050 452 4690 (assistentti Hely Kilpeläinen)
president@aalto.fi

Ossi Naukkarinen
puh. 050 307 4803
ossi.naukkarinen@aalto.fi

Millaista tutkimusta teet?

Aloitin huhtikuussa 2018 apulaisprofessorina matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella sekä tietotekniikan laitoksella. Tutkin kryptografiaa ja sen yhteyksiä tietoturvaan, todentamiseen, kompleksisuusteoriaan, algoritmeihin ja diskreettiin matematiikkaan.

Olen ollut jo neljä vuotta mukana laajassa yhteistyössä, jossa analysoidaan ja standardoidaan TLS-protokollan uutta versiota. Se on internetin yleisin tiedonvälityksen suojaamiseen käytetty salausprotokolla, ja esimerkiksi verkkopankit käyttävät sitä.

Epävirallisessa ryhmässämme on asiantuntijoita sekä yritys- että yliopistomaailmasta. Tietoliikenteen suojausprotokollan suunnitteleminen on valtava haaste, ja olemme nyt projektin loppuvaiheessa. Yksi haasteista on yhteensopivuus aikaisempien versioiden kanssa: meidän on varmistettava, että uusi protokolla sopii yhteen vanhojen versioiden kanssa, mutta ei toisaalta ole turvallisuuden suhteen yhtä puutteellinen.

Miten sinusta tuli tutkija?

Lukion jälkeen ajattelin, että minusta voisi tulla erittäin menestyvä pankkiiri. Vaikka pankkialalla olikin hauskaa, se ei kuitenkaan edistänyt henkilökohtaista kasvuani ja kehittymistäni. Vain kuuden kuukauden kuluttua päätin, että haluan tulla matemaatikoksi. Olin tuolloin 19-vuotias.

Opiskelin matematiikkaa Saksassa ja Etelä-Ranskassa. Maisteriopintojeni aikana päädyin tietotekniikkakurssille, jolla kehitettiin turvallista salaustekniikkaa mielivaltaisia ja haitallisia algoritmeja vastaan. Se oli todella kiinnostavaa.

Darmstadtin teknillisen yliopiston tietotekniikan laitoksen professori Marc Fischlin ehdotti, että tekisin tohtorintutkinnon samalta tutkimusalalta. Pian sen jälkeen päädyin Princetonin Institute for Advanced Study -tutkimuslaitokseen kuudeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen Tel Avivin yliopistoon, sekä Cambridgessa toimivaan Microsoftin tutkimusyksikköön.

Ennen muuttoani Suomeen ja Aalto-yliopistoon toimin apulaisprofessorina Hampurin teknillisen yliopiston tietoturva-analysoinnin laitoksella, missä tein läheistä yhteistyötä NXP Semiconductors-yrityksen kanssa kahden ja puolen vuoden ajan.

Mitkä ovat urasi kohokohtia?

Sanoisin pikemmin, että jokainen päivä on ainutlaatuinen. Olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä lahjakkaiden ihmisten kanssa tavalla, josta on hyötyä sekä heille että itselleni.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Mielestäni hyvä tutkija tavoittelee totuutta ja on sitoutunut ymmärryksen lisäämiseen.

Tutkimuksen avulla voin kasvattaa ymmärrystäni paitsi kryptografiasta, myös monista muista aiheista. Opettajana minulla on mahdollisuus auttaa opiskelijoita laajentamaan heidän kykyään ymmärtää, olipa aihe mikä tahansa. Se on erittäin palkitsevaa.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Viihdyin täällä heti, kun tulin muutamaksi päiväksi Suomeen professorihaastatteluihin. Minulla oli voimakas tunne, että Aalto on hyvä tutkimus- ja opetusympäristö, sekä sopiva ympäristö minulle henkilökohtaisesti.

Olen aloittanut yhteistyön kollegojeni kanssa diskreetin matematiikan, algoritmien ja tietoturvan aloilla, ja olen jo opettanut ensimmäisellä kurssillani. Olen vakuuttunut, että viihdyn täällä jatkossakin.

Syysillan tuoksut ja äänet saattavat kävijät Aleksanterinpatterin luokse. Talo on vähän ränsistynyt ja sen katto on sammaleen peitossa. Sisällä hämärässä on taso, joka toimii esineiden internetin (IoT) -laitteiden latauspisteenä.

Viisi vierasta kerrallaan voi valita puolipallon muotoisen esineen käteensä. Laitteen väri valikoituu sattumanvaraisesti sillä hetkellä, kun sen ottaa käteensä, ja on se väri, jolla kävijä pääsee muokkaamaan taideteosta. Ensimmäisessä huoneessa kävijä kohtaa interaktiivisen auringon. Kädessä olevaa laitetta ravistamalla auringon energian määrä kasvaa ja aurinko kirkastuu. Samalla huoneessa olevat kasvit saavat lämpöä ja energiaa. Tilassa oleva kasvillisuudesta tehty veistos johtaa seuraavaan, vesiteemaiseen tilaan.

Nyt vieraat saavat jättää jälkensä teokseen maalaamalla omalla värillään seinälle heijastuvan vesielementin päälle. Eriväriset viivat rakentavat teosta, joka muuttuu jokaisen kävijän vierailusta.

Teknologia ja ympäristö yhdistetään

Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema vuorovaikutteinen valoteos syntyi kesäkurssilla, jolla kokeiltiin ensimmäistä kertaa yhdistää avoin innovaatiokonseptointi pikkutarkkaan tekniseen tuotesuunnitteluun. Pilottikurssille osallistui kahdeksan opiskelijaa neljästä Aallon korkeakoulusta, mukana oli opiskelijoita niin tekniikan kuin taiteen alalta. Networked Partnering and Product Innovation eli NEPPI-kurssilla syntyneellä teoksella esitetään, mitä tulevaisuus voi olla, kun teknologia ja ympäristö yhdistetään.

”Kurssin aikana toteutettiin IoT-laite, joka kommunikoi Unity3D-pelimoottorin kanssa Bluetooth Low Energy -yhteydellä. Konseptin ja vuorovaikutuksen lisäksi opiskelijat suunnittelivat piirilevyn sekä toteuttivat sulautetun järjestelmän piirille”, kertoo kurssin vastaava opettaja Salu Ylirisku.

Teoksen teemana on fotosynteesi, millä halutaan kiinnittää huomiota ihmisen toiminnan luonnon tuhoavaan vaikutukseen.

”Mitä jos asia käännettäisiin toisin päin ja ihmisen toiminta mahdollistaisi luonnon elinvoiman?” kertovat kurssin opiskelijat, tila-arkkitehti ja taiteilija Jennifer Lipkin ja Medialabin Liisi Soroush filosofisista pohdinnoista, joilla teema löydettiin. ”Halusimme ottaa huomioon Vallisaaren herkän luonnon ja sen avulla välittää tunteita ja kokemuksia kävijöille.”

Sattuma puuttuu peliin

Teoksen kantavana teemana on ajatus siitä, että jokainen jättää jälkensä historiaan. Jokainen kävijä vaikuttaa installaatioon eikä etukäteen voi tietää, minkä näköinen se on näyttelyn loputtua: miten voimakkaasti aurinko loistaa ja mitkä viivat ovat esillä. Konkreettisten väriviivojen kautta kokija vaikuttaa siihen, miltä teos näyttää, eikä ole vain osa sitä. On myös sattumaa, millä värillä kukakin kävijä maalaa.

”Teos on muistutus siitä, että kaiken kontrollin ja koodauksen keskellä sattumalla on tärkeä osa elämässä. Kuten ei luontoakaan loppujen lopuksi pysty kontrolloimaan.”

Lue lisää kurssista >> (neppi.aalto.fi)

Fotosynteesi-installaatio oli osa Flash Vallisaari -tapahtumaa 21.-22.9.2018.

Kuvat: Pasi Ylirisku, Salu Ylirisku

Katso myös professori Gustav Olssonin vinkit hyvään tieteelliseen artikkeliin.

Tutkijoilta odotetaan yhä enemmän vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa, ja samaan aikaan välineitä siihen on enemmän kuin koskaan. Sosiaalinen media on avannut uusien mahdollisuuksien maailman tieteestä ja tutkimuksesta viestimiseen. Moni tutkija kuitenkin epäröi ­– miksi juuri minun kannattaa vaivautua?

”Kun tutkija pitää vähän ääntä omasta työstään, se maksaa varmasti takaisin”, sanoo tutkija ja viestinnän asiantuntija ja valmentaja Petro Poutanen.

”Se auttaa verkostoitumaan ja voi poikia työtarjouksia ja puhujapyyntöjä. Samalla pysyy ajan hermolla, kun tulee seurattua muiden tutkijoiden työtä. Tutkimuksestaan viestiminen on myös ajattelun selkeyttämistä – se auttaa ymmärtämään ja sanoittamaan paremmin omaa työtään.”

Valtiotieteiden tohtori Poutanen on vierailevana tutkijana Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa ja on tutkinut esimerkiksi luovuutta organisaatioiden vuorovaikutuksessa. Hän myös valmentaa ja kouluttaa  erityisesti tutkijoita ja asiantuntijoita viestinnän ja vaikuttamisen kysymyksissä.

Viestintätaitojen kehittäminen kannattaa, oli tavoitteena sitten saada näkyvyyttä tiedeyhteisössä, viedä tutkimustuloksia päättäjien tietoon tai päästä aiheensa luottoasiantuntijaksi mediaan, Poutanen sanoo.

Petro Poutanen. Kuva: Laura Mendelin

”Vaikka viestisit pääosin akateemisen maailman sisällä, on epätodennäköistä, ettet joudu koskaan kiteyttämään tutkimustasi, puolustamaan omia argumenttejasi tai esittämään tutkimusideaasi kiinnostavalla tavalla esimerkiksi rahoittajille.”

Mutta mistä löytää aikaa, kysyy moni tutkija. Tutkimustaan ja asiantuntemustaan voi tuoda esille vähälläkin vaivalla, kun miettii etukäteen itselleen selvät tavoitteet ja valitsee kohdeyleisön, viestinnän keinot ja kanavat niiden mukaan.

”Tutkimusviestinnän ei tarvitse olla ylimääräistä pakkopullaa, vaan se voi aidosti hyödyttää tutkimustyötä ja lisätä sen vaikuttavuutta”, Poutanen sanoo.

Petro Poutasen viisi vinkkiä oman asiantuntijaprofiilin rakentamiseen

1. Tule löydetyksi

Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että verkosta löytyy ajan tasalla olevaa tietoa sinusta sekä tutkimuksestasi ja osaamisestasi. Digitaalisia käyntikorttejasi voivat olla esimerkiksi profiili yliopiston palveluissa, ResearchGatessa, LinkedInissä tai asiantuntijapankissa, kuten Kuka-palvelussa.

2. Aloita kuuntelemalla

Etsi eri kanavista oman alasi asiantuntijoita, vaikuttajia ja muita kiinnostavia henkilöitä. Seuraa alaasi koskevia keskusteluja. Erilaisia kanavia seuraamalla oppii niiden pelisääntöjä ja voi saada ideoita uudenlaisiin tapoihin kertoa tutkimuksestaan.

Akateemiselle yhteisölle suunnattuja palveluita ovat esimerkiksi Academia.edu ja ResearchGate. Twitterissä on muun muassa paljon tieteentekijöitä, päättäjiä ja median edustajia. Facebookista ja LinkedInistä löytyy lukuisten alojen ja aiheiden keskusteluryhmiä. Youtubesta ja Instagramista voi myös löytää luovia tiedeviestinnän tekijöitä.

3. Mieti, mikä on viestisi

Oman viestin kirkastaminen hyödyttää niin sosiaalisessa mediassa viestiessä, toimittajan kysymyksiin vastatessa kuin tieteellisessä konferenssissa esiintyessä. Hyvä tarina kiinnostaa myös rahoittajaa tai tieteellisen julkaisun arvioijaa.

Pohdi omaan tutkimukseesi, projektiisi, artikkeliisi tai tutkimusalaasi liittyvät ydinasiat: mitä ongelmaa se ratkaisee, miksi se on tärkeää ja mitä vaikutuksia sillä on.

On hyvä myös tunnistaa asiantuntemuksensa rajat – mihin osaa ottaa kantaa ja mihin ei. Kaiken ei tarvitse kuitenkaan perustua tutkimustuloksiisi. Tutkijana olet aiheesi asiantuntija, jonka valistuneet näkemykset ovat myös arvokkaita.

4. Valitse oikeat kanavat

Mieti, keille haluat viestisi kohdistaa ja mistä tavoitat nuo ihmiset parhaiten. Sosiaalisessa mediassa on mahdollista tavoittaa laajoja yleisöjä esimerkiksi keskusteluryhmien tai aihetunnisteiden avulla. Akateemiselle yhteisölle tarkoitetuissa palveluissa voit kohdentaa viestintää oman alasi asiantuntijoille. Oman verkkosivun tai blogin perustaminen vaatii myös yleisön luomista, mutta esimerkiksi tutkimusinstituutioiden blogeilla on jo valmista lukijakuntaa.

5. Anna palaa!

Verkossa tutkijalla on tilaa olla luova. Tietoa voi tuoda näkyväksi lukuisilla tavoilla, kuten blogikirjoituksilla, keskusteluihin osallistumalla, infografiikoilla, valokuvilla, tutkimusvideoilla tai vaikka Wikipedia-artikkeleilla.

Tavoiteltu yleisö ja kanava vaikuttavat myös ilmaisutyyliin. Tiukka asialinja on tarpeellista joissakin yhteyksissä, mutta usein blogeissa tai sosiaalisessa mediassa ilmaisu voi olla myös rentoa ja humoristista. Ihmiset ovat persoja tunteita herättäville tarinoille.

Viestiessä ei voi aina välttyä ongelmatilanteilta. Väärinymmärrysten välttämiseksi on ensinkin tärkeää ymmärtää, mihin keskusteluun ottaa osaa. Jos keskustelu alkaa luisua raiteiltaan, kaikkien kanssa ei kannata jäädä väittelemään. Tuolloin voi riittää oman argumentin esille tuominen ja esimerkiksi linkki taustoittavaan lähteeseen.

Aalto-yliopiston hallitus on nimittänyt Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkimusprofessorin Kristiina Kruusin Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun dekaaniksi. Hän aloittaa viisivuotisen kautensa 1.12.2018.

Tekniikan tohtori Kristiina Kruus (s. 1959) väitteli teollisesta mikrobiologiasta Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1996. Hän on toiminut VTT:ssä vuodesta 1997 alkaen. Vuodesta 2010 lähtien hän on työskennellyt tutkimusprofessorina alueenaan uusiutuvien biomassojen entsymologia. Kruus johtaa VTT:n puolelta Suomen Akatemian lippulaivarahoituksen saanutta Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä CERES-osaamiskeskittymää, joka kehittää uusia biomateriaaleja. Vuosina 2014–2017 hän johti VTT:n Tie Biotalouteen -kärkiohjelmaa.

Kruus on useiden tieteellisten toimikuntien, mm. Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan jäsen. Hän on Helsingin yliopiston entsyymibioteknologian dosentti ja hän on opettanut sekä Helsingin yliopistossa että Aallossa. Hänellä on pitkä kokemus maisteri- ja tohtoriopiskelijoiden ohjaamisesta.

”Olen todella iloinen, että saamme Kristiina Kruusin Kemian tekniikan korkeakoulun dekaaniksi. Hänellä on erittäin vahva tutkimustausta, hyvät kotimaiset ja kansainväliset ammatilliset verkostot ja toimivat yhteydet alan teollisuuteen. Monialaisen yhteistyön johtaminen on hänen vahvuutensa. Toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi Aaltoon,” sanoo Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä.  

”Aalto-yliopistosta on kehittynyt alansa edelläkävijä ei pelkästään Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Se yhdistää kiinnostavalla tavalla taiteen, tieteen ja teknologian. On hienoa päästä tähän dynaamiseen ja monitieteelliseen yhteisöön ja osallistua sen kehittämiseen,” sanoo Kristiina Kruus.

”Kristiina Kruus on ollut tärkeässä roolissa biotalousosaamisemme kehittämisessä ja Aallon kanssa yhteisen lippulaivahankkeen varmistamisessa ja käynnistämisessä. Haluan onnitella häntä uudesta nimityksestä ja uskon, että pystymme yhdessä syventämään strategisesti tärkeää biotalouspartneruuttamme,” kommentoi Jussi Manninen, liiketoiminta-alueen johtaja, VTT.

Kristiina Kruus raportoi provosti Kristiina Mäkelälle.

Kisaan haetaan life science -alojen startupeja ja pre-startupeja. Aalto on yksi kilpailun järjestäjäyliopistoista. 

Kilpailun voittaja saa 30 000 euroa ideansa edistämiseksi. Kaikki finalistit saavat esiintymiskoulutusta kokeneilta viestinnän asiantuntijoilta ennen tilaisuutta. 

Hae mukaan 1.10. klo 12 mennessä! https://www.y-science.org/lifesciencepitching

Kello on kaksi iltapäivällä, kun istahdamme tekemään haastattelua elektroniikan ja nanotekniikan laitoksella. Yliopistonlehtori Anu Lehtovuoren työpäivään on jo mahtunut ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tapaamisia, käynnissä olevan projektin raportointia, rahoitushakemuksen kirjoittamista Suomen Akatemialle, opetuksen kehittämiseen liittyvää sähköpostikirjeenvaihtoa sekä keskusteluja äskettäin julkaistusta artikkelista tohtoriopiskelijoiden kanssa.

”Opettajan työ yliopistossa on niin paljon muutakin kuin opettamista”, Lehtovuori sanoo. ”Opettajat ovat osa akateemista henkilöstöä siinä missä professoritkin ja Aallossa kaikki tutkivat ja opettavat tittelistä riippumatta. Koulumme lehtorit ovat akateemisia moniosaajia, jotka ovat opetustyönsä lisäksi aktiivisesti mukana tutkimuksessa ja korkeakoulun toiminnan kehittämisessä.”

Lehtovuori opettaa kandidaattiopiskelijoille piirianalyysia, jatko-opiskelijoille piiriteoriaa ja maisteriopiskelijoille kursseja, joissa nämä kaksi yhdistyvät. Hänen tekemänsä tutkimus taas keskittyy kannettavien laitteiden antenneihin.

”Opettamiani kursseja yhdistää vahva teoriatausta, joka rakentaa ymmärrystä ja tarjoaa työkaluja myöhemmille kursseille sekä sellaista osaamista, joka on arvossaan myös vuosikymmenien päästä.”

Yliopisto-opetuksen täytyy Lehtovuoren mielestä olla kiinni ympäröivässä maailmassa. Sen tulee palvella tutkinnon tavoitteita, linkittyä muihin kursseihin, muodostaa ehjiä kokonaisuuksia, tarjota ymmärrystä ja oivalluksen hetkiä sekä haastaa oppimaan.

Luokan edessä tapahtuu kuitenkin vain hyvin pieni osa yliopistonlehtorin työstä. Opetus on tiukasti sidoksissa tutkimukseen eli iso osa opetustyöstä liittyy väitöskirjan tekijöiden ohjaamiseen sekä muihin opinnäytetöihin. Lisäksi opettajat tuottavat usein itse käyttämänsä oppimateriaalin, osallistuvat tutkimukseen sekä tutkimusprojektien hankintaan, raportointiin ja hallinnointiin. Monipuolinen työnkuva sai Lehtovuoren alun perin innostumaan lehtorin urasta.

”Opettaminen toimii vastapainona tutkimustyölle. Lahjakkaat opiskelijat kaikilla koulutuksen tasoilla motivoivat minua ja haluan auttaa opiskelijoita mahdollisimman pitkälle, oli kyse sitten perusopiskelijasta tai tohtoriopiskelijasta. ”

Aalto-yliopisto nousi Times Higher Educationin (THE) tänään julkaisemassa yliopistovertailussa sijalle 181. Viime vuonna sijoitus oli 190.

Aalto on noussut vertailussa jo viitenä peräkkäisenä vuonna: vuonna 2013 Aalto sijoittui välille 301–350, vuonna 2014 sijoille 251– 275, vuonna 2015 sijoille 251–300 ja vuonna 2016 sijoitus oli 201–250.

Times Higher Educationin yleisvertailu mittaa yliopistojen menestystä kansainvälisyyden, tutkimuksen, viittausten, opetuksen ja yrityksiltä saatavan tutkimusrahoituksen alueilla, 13 eri mittarilla. Aalto oli vahvimmillaan kansainvälisyyden alueen vertailussa.

Tänä vuonna vertailua varten tarkasteltiin noin 1500 yliopistoa, joista julkaistiin 1258 parhaan yliopiston kärki. Listan ykkönen oli Oxfordin yliopisto (Iso-Britannia). Tekniikkaan, talouteen ja taiteeseen erikoistuneelle Aallolle merkittävämpiä ovat yleisvertailujen sijaan ala- tai aihekohtaiset rankingit, joita myös THE julkaisee myöhemmin tänä vuonna. Kesällä julkaistussa Shanghain aihekohtaisessa yliopistovertailussa kahdeksan Aallon tärkeää tutkimusalaa sijoittui maailman 100 parhaan joukkoon.

Tutustu tarkemmin Times Higher Educationin rankingiin täällä.

Kuva: Unto Rautio

Maailman ensimmäinen Design Factory aloitti vuonna 2008 pienestä huoneesta konehallin päädyssä silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa. Tänä päivänä se toimii tuotekehityksen oppimis- ja tutkimusympäristönä kymmenille kursseille, projekteille ja yrityksille sekä koordinoi globaalia 24 yliopiston ja tutkimuslaitoksen Design Factory -verkostoa.

Päämäärä on kuitenkin pysynyt samana:

”Yritämme rikkoa kaikkia mahdollisia raja-aitoja: eri alojen ja korkeakoulujen välisiä, mutta myös yliopiston, yritysten ja yhteiskunnan välisiä rajoja”, kiteyttää työelämäprofessori Tua Björklund, joka on ollut mukana Design Factoryn kehittäjätiimissä alusta saakka.

Idean isä on professori Kalevi Ekman, joka on vetänyt 90-luvun lopulta asti eri korkeakoulujen opiskelijoita yhdistävää PdP-tuotekehityskurssia. Tarve uudenlaiselle oppimisympäristölle nousi kurssin käytännön kysymyksistä: Missä tilassa eri taustoista tulevat voivat työskennellä yhdessä? Minkälaisia resursseja tarvitaan uusien innovaatioiden luomiseen?

Samoihin kysymyksiin törmättiin myös Aalto-yliopistoa valmisteltaessa.

”Kun alettiin puhua kolmen yliopiston yhdistymisestä, Design Factory oli ikään kuin Aalto-yliopiston prototyyppi. Se oli näyteikkuna siihen, miten yhteistyö monitieteisessä innovaatioyliopistossa toimii”, Björklund sanoo.

Yhdessä tekeminen on kansainvälinen menestysresepti  

Design Factorylla on ollut vahva rooli Aalto-yliopiston opetuksen tukena ja sparraajana kehittämässä monitieteisiä projektiluontoisia opintoja.

”Tavoitteenamme on tuoda saman pöydän ääreen opiskelijoita, tutkijoita, opettajia ja yrittäjiä ja tarjota puitteet, jossa on näiden mahdollisimman helppoa toimia yhdessä. Yhteiskehittämisen ajatuksena on se, että pelkän keskustelun sijaan projekteissa tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jotain konkreettista yhdessä”, Tua Björklund sanoo.

Design Factory on vahvistanut Aalto-yliopiston yhteyksiä yritysmaailmaan ja pyrkii tuomaan yritysten edustajia aktiivisesti osaksi kurssien työskentelyä. Kurssien ja tutkimusprojektien tiimoilta talossa on myös syntynyt startup-yrityksiä.

Myös Design Factoryn tutkimus palvelee opetusta – ja toisin päin. Tutkimusprojektit liittyvät esimerkiksi siihen, millaisia taitoja opiskelijat yhteiskehittämisessä tarvitsevat ja miten näitä taitoja parhaiten opitaan.

”Design Factoryn omaan ekosysteemiin liittyvän selvitystyön lisäksi haluamme tehdä kovaa tiedettä tuotekehityksestä ja yhteiskehittämisestä, joten tutkimuskohteena ovat myös esimerkiksi suuret teknologiayritykset ja muotoilutoimistot. Kaikki tuottamamme tieto on sovellettavissa oman ympäristömme kehittämisessä, mutta ilmiöiden ymmärtämiseksi pitää katsoa omaa takapihaamme laajemmalle”, Björklund selittää.

Ensimmäinen Design Factory Aallon ulkopuolella syntyi vuonna 2010 Tongji-yliopistoon

Tua Björklund nimitettiin elokuussa 2018 Professor of Practiseksi ihmislähtöisen insinööritieteen alalle. 

Shanghaihin, ja sittemmin niitä on perustettu pariin kymmeneen maahan. Design Factory Global Network perustettiin virallisesti tämän vuoden vaihteessa. Verkoston jäsenillä on esimerkiksi yhteisiä kursseja, joihin osallistuvat opiskelijat eri puolilta maailmaa.

Design Factoryt ovat keskenään erilaisia, mutta niitä yhdistää halu muuttaa oman organisaation toimintatapoja. Björklund uskoo, että resepti on menestynyt niin hyvin maailmalla, koska liikkuvuuden ja kansainvälisen yhteistyön lisäksi verkosto tarjoaa vertaistukea ja kanssainnostusta muutostyölle. 

”Lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Joissakin maissa esimerkiksi opiskelijoiden ja yritysten yhteistyö on ihan uutta.”

Tarve kokeilujen hiekkalaatikoille säilyy tulevaisuudessakin

Kymmenessä vuodessa paljon on muuttunut niin Design Factoryssa kuin sen toimintaympäristössäkin.

Aalto-yliopistoon on juurtunut monitieteistä yhteistyötä ja rohkeaa kehittämisen kulttuuria. Innovaatio- ja yritysyhteistyökentälle on tullut monia toimijoita, kuten Startup Sauna, Aalto Ventures Program ja A Grid. Mihin siis Design Factorya tarvitaan tulevaisuudessa?

”Olisi hyvä tilanne, jos tekisimme itsemme tarpeettomiksi. Projektipohjaiset monitieteiset kurssit ovat jo arkipäivää Aallossa, mutta uskon, että tarve hiekkalaatikolle, jossa voi tehdä matalan kynnyksen kokeiluja säilyy jatkossakin. Pääsemme kokeilemaan aina vain pidemmälle vietyä yhdessä oppimista”, Tua Björklund sanoo.

Eräs Design Factoryn tärkeimmistä tavoitteista on Björklundin mielestä luoda yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

”Meillä on jo vahvat siteet yritysmaailmaan, mutta nyt on paikka kehittää uusia yhteistyömuotoja sekä suhteita yhteiskunnallisiin toimijoihin ja järjestöihin.”

PdP-tuotekehityskurssi tuo yhteen eri alojen opiskelijoita ja yrityksiä. Opiskelijoita pDp Mystery Night -tapahtumasta 2017. Kuva: George Atanassov.

Aalto Design Factorylla on myös tärkeä rooli Design Factory Global Networkin luotsaamisessa ja yhteistyön vahvistamisessa. Esimerkkinä uuden yhteistyön muodoista on Rat Relay for Global Good -hackathon, jossa verkoston jäsenet työstävät yhteistä kehityshaastetta vuorotellen.

Tänä vuonna Design Factoryllä on myös juhlittu kahden uuden työelämäprofessorin kauden alkua – Björklund nimitettiin ihmiskeskeisen insinööritieteen alalle ja Maria Clavert aloitti Suomen ensimmäisenä teknologiakasvatuksen työelämäprofessorina. Molemmat pyrkivät luomaan Aaltoon entistä paremmat valmiudet yhteistyöhön yli tiederajojen.

”Ihmislähtöisyys on onnistuneen kehittämisen kulmakiviä. Olitpa sitten insinööri, kauppatieteilijä tai muotoilija, uusien ajatusten eteenpäin vieminen vaatii ymmärrystä siitä, miten muut saadaan mukaan kehittämiseen ja ratkaisujen hyödyntämiseen. Muutoksentekijöiden työkalupakkiin pitää kuulua myös ihmiset”, Tua Björklund sanoo.

Design Factory juhlii 10-vuotispäiviään 5.–6. lokakuuta. Tutustu monipuoliseen ohjelmaan täällä.