Aikoinaan Otaniemessä opiskelleet yrittäjät jakoivat kokemuksiaan siitä, millaista oman yrityksen perustaminen on. Mukana olivat toimitusjohtaja Lari Tuominen mobiilipalveluita tarjoavasta Qvik Oy:stä (perustettu 2008) ja toimitusjohtaja Ville Kauppinen Vilant Systems Oy:stä (perustettu 2002), joka tekee RFID-ratkaisuja teollisuuteen ja logistiikkaan. Käytännöllisiä yrittäjyysvinkkejä jakeli myös alan ”grand old man” Erkki Kupari, joka on ollut perustamassa useampaa kymmentä yritystä 1970-luvusta lähtien ja istuu edelleen useamman yhtiön hallituksessa.
Liikeideat asiakkaiden tarpeista
Kauppinen kehottaa yrittäjäksi mieliviä ottamaan ensin selvää, mitä markkinoilla oikeasti tarvitaan. Päättäessään itse ryhtyä yrittäjäksi hänellä ei ollut kuin hämäriä aavistuksia siitä, mikä hänen liikeideansa voisi olla. Pohtimalla Kauppinen ja hänen liikekumppaninsa Antti Virkkunen eivät päässeet puusta pitkään.
”Kellarissa puuhastelun sijaan kannattaa soitella aktiivisesti potentiaalisia asiakkaita läpi ja kysyä suoraan, mitä he haluaisivat. Saimme idean RFID-ratkaisuista yhdessä tällaisessa keskustelussa”, Kauppinen neuvoo.
Kauppinen ja Virkkunen eivät tienneet ennestään RFID-tekniikasta juuri mitään, joten ensin aihetta piti opiskella. Sitten vaan myyntityöhön. Yrityksen ensimmäinen asiakas oli Paperinkeräys Oy.
”Asiakaskuntamme kasvoi, kun entiset asiakkaat vihjaisivat meistä uusille. Olemme huomanneet, että monet suomalaisyritykset ovat vastaanottavaisia ja kehitysintoisia ja haluavat auttaa nuoria yrittäjiä”, Kauppinen iloitsee.
Myy ensin, toteuta sitten
Kuparin mielestä hyvä tuote myy itseään. Tuominen taas väittää, että suomalaiset usein keskittyvät tuotekehitykseen ja tekniikkaan liikaakin. ”Kärjistettynä voisi sanoa, että suomalainen suunnittelee antennin ja yrittää sitten kaupata sitä. Ruotsalainen taas kysyy asiakkaalta, mitä palveluja tämä tarvitsee, ja myy sitten sitä mitä pyydettiin.”
Ei riitä, että tuote tai palvelu toimii teknisesti, vaan sen tulee myös tuntua ja näyttää hyvältä. ”Visuaalisuudella on suuri merkitys tuotteen myymisessä”, Tuominen summaa.
Kupari kannustaa yrityksiä menemään ulkomaille vasta, kun liiketoiminta on menestynyt Suomessa. Tuominen on eri mieltä: ”Kaikki mikä toimii Suomessa, ei välttämättä toimi maailmalla! Jo Lontoossa on ihan erilaiset arvoketjut kuin Suomessa. Esimerkiksi myyntityö perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin, eikä toimitusjohtajille noin vain soitella pitchauspuheluita.”
Vauhtia ja hulluutta
Vilant pääsi alkuun omalla pääomalla, eikä ole joutunut hankkimaan ulkopuolista riskirahoitusta. Myös Qvik on kasvanut pääsääntöisesti tulorahoituksella. Asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden onnistuminen rahoituksen saamisessa kuitenkin vaikuttaa myös Qvikin toimintaan.
”Valtio on tehnyt tukien saamisen helpoksi. Kaikella tuella, rahoituksella ja toimintaympäristöllä on valtava merkitys uuden yrityksen perustamisessa”, Tuominen sanoo.
”Aloittaminen oli lopulta byrokratian osalta tosi helppoa. Yrittäjyyteen tarvitaan vauhtia ja hulluutta – ei saa miettiä liikaa!” Kauppinen korostaa.
Kauppinen ja Tuominen olivat yhtä mieltä siitä, että tuuria on hyvä olla matkassa. Kummankin firman alkutaivalta auttoi hyvä ajoitus. ”Valitsimme toimialamme juuri, kun se oli murroksessa iPhonen ja iPadin ilmestymisen aikaan. Elias Pietilä, yksi Qvikin perustajista, voitti Apple Design Award -palkinnon vuonna 2009. Palkinto ei ollut tuurista kiinni, mutta ajoitus oli firman näkökulmasta oivallinen mobiilipalvelujen kysynnän räjähtäessä”, Tuominen selittää.
Tuottaako ICT-ala miljardöörejä?
”Osinkojen tuplaverotuksen suuntaan kehittyvä verotus ei Suomessa kannusta rakentamaan pitkällä tähtäimellä voittoa tuottavaa yritystä, vaan kannustaa rakentamaan yritystä myytäväksi. Ainut tapa rikastua järkevästi on myydä firma”, Kauppinen väittää.
Kupari huomauttaa, että hänen vinkkinsä yrityksen perustamisesta soveltuvat parhaiten perinteisille aloille, kuten rakentamiseen, teolliseen tuotantoon ja palvelusektorille – ICT-yrittäminen on erilaista kuin muilla aloilla. ”Vain ICT-bisneksessä syntyy enää miljardöörejä yrityskaupoissa”, hän kiteyttää. Tuominen on samoilla linjoilla: ”ICT-ala kasvaa käsittämätöntä vauhtia. Näissä olosuhteissa yrityksen kasvustrategia ja sen toteutus määrittää, kuka onnistuu!”
AlumniWeekend järjestettiin nyt 16. kerran. Järjestelyistä on vastuussa Sähköklubi ry, joka on Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulusta (aiemmin mm. Teknillisen korkeakoulun sähköosasto ja sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto) valmistuneiden ja siellä työskennelleiden yhdistys.
Yrittäjyysyhteisö heittää löylyä startup-kiukaalle
Euroopan suurimman nuorten yrittäjien yhteisön päämaja löytyy Espoon Otaniemestä. Aalto Entrepreneurship Society (Aaltoes) on Aalto-yliopiston opiskelijoiden pyörittämä, voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii inspiroimaan kansainvälistä kasvuyrittäjyyttä. Tavoitteena on lisätä yrittäjyyden arvostusta ja vaikuttaa suomalaisten asenteisiin niin, että epäonnistumisesta tulee sallitumpaa.
Vuonna 2008 perustettu yhteisö on lyhyessä ajassa nostanut Suomen ja pääkaupunkiseudun mainetta pohjoismaisena startup-skenen mekkana.
”Meitä on mukana 40–50 aktiivijäsentä. Apunamme on lisäksi laaja kokeneiden yrittäjien tukiverkosto”, kertoo 3. vuoden tietoliikennetekniikan opiskelija Tatu Mäkijärvi.
Aaltoes järjestää yli 50 tapahtumaa vuodessa. Vuoden 2012 suurtapahtuma oli Slush-konferenssi, joka kokosi yli 300 aloittelevaa yritystä Pohjoismaista ja Venäjältä, kansainvälistä mediaa ja sata sijoittajaa Kaapelitehtaalle 21.–22. marraskuuta.
Yksi yhteisön valttikorteista on Startup Sauna -yrityskiihdyttämöt, joihin osallistuneet yritykset ovat onnistuneet keräämään rahoitusta jo 15 miljoonaa euroa.
Aaltoes toimii myös työnvälitystoimistona. Se järjestää Aalto-yliopiston innokkaimmille opiskelijoille työharjoittelupaikkoja startup-yrityksissä muun muassa Kalifornian Piilaaksossa Startup Life -hankkeen kautta.
Teksti: Anni Aarinen