Avaruuden meteorologi
Eri taivaankappaleilla on omanlaisensa avaruussää. Kappaleen sisäisen magneettikentän vahvuus, ilmakehän tiheys, kappaleen koko sekä pinta- ja sisäosien materiaalin sähköiset ominaisuudet vaikuttavat sen avaruussääolosuhteisiin.
Maan avaruussää tunnetaan parhaiten ja Sähkötekniikan korkeakoulussa on jo aloitettu Maan avaruussään yksityiskohtainen tutkimus. Kallion avaruussäätutkimuksen kohteita ovat useat Aurinkokuntamme kappaleet, joita havainnoidaan parhaillaan avaruusluotaimilla. Ajankohtaisia tutkimuskohteita ovat komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenko, Mars-, Venus- ja Merkurius-planeetat sekä oma kuumme.
Avaruussään laaja-alaisen tutkimuksen voisi tietyiltä osin rinnastaa sään tutkimukseen:
– Suomenkin yleissäätila on keskimäärin erilainen kuin vaikka Italiassa tai Irlannissa. Eri maiden sään ominaispiirteitä tutkimalla ymmärtää paremmin säätä, sen ilmentymiä ja vaikutuksia, Kallio vertaa.
– Ryhmäni erityisosaamista ovat numeeriset globaalit tietokonesimulaatiot, joten siinäkin mielessä avaruussäätutkimuksellamme ja nykyaikaisella ilmakehätutkimuksella on yhteneväisyyksiä, hän lisää.
Avaruussään ilmiöistä on ihmisille sekä iloa että harmia. Auringosta purkautuneet hiukkaset synnyttävät kauniita revontulia, mutta myös vioittavat satelliitteja, häiritsevät radioliikennettä ja GPS-signaaleja sekä aiheuttavat häiriöitä sähköverkossa. Kallion tutkimuksen käytännöllisenä tavoitteena on oppia ennakoimaan avaruussään vaikutukset niin teknisiin laitteisiin kuin ihmisiinkin.
Tieteen ja tekniikan rajapinnassa
Avaruussäätä voi tutkia monenlaisilla laitteilla. Kallio tutkimusryhmineen keskittyy luotaimista saatavaan mittausdataan ja sen analysointiin tietokonesimulaatioilla, mutta korkeakoulusta löytyy muunkinlaista tutkimusta. Esimerkiksi Metsähovin radiotutkimusasemalla tutkitaan Aurinkoa radioteleskoopin avulla. Aallossa on myös paljon avaruuslaitteiden rakentamiseen liittyvää erikoisosaamista, joten Aalto -satelliittihankkeiden kanssa kehittyy varmasti uutta yhteistyötä.
Käytännössä Kallion tutkimusryhmän työ on mittausdatan analysoimista, mallintamista sekä palvelujen kehittämistä yhä tehokkaamman analyysin apuvälineeksi. Tutkimukselle on ominaista kansainvälinen yhteistyö ja pitkäjänteisyys.
– Paljon projekteja tehdään EU:n, ESA:n ja Suomen Akatemian rahoituksella parinkymmenen eri instituution kanssa. Kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä joidenkin luotainmissioiden datan saamista on odotettava 20 vuotta, Kallio kertoo.
Avaruussään tutkimiseen tarvittavat instrumentit ovat kalliita ja niiden rakentaminen vaatii hyvin pitkälle vietyä erityisosaamista. Siksi eri asioihin erikoistuneiden tutkimuslaitosten on yhdistettävä voimansa.
Aalto tarjoaa tutkimukseen ainutlaatuisen ympäristön, jossa avaruustiede ja -tekniikka yhdistyvät.
– Avaruusfysiikan perusta rakentuu avaruuslaitteiden antamiin mittauksiin. Aallossa on laajaa teknistä tietotaitoa, jota tarvitaan mittalaitteiden suunnitteluun ja rakentamiseen sekä numeerisiin tietokonesimulaatioihin. Tämä mahdollistaa yhä kehittyneempien mittalaitteiden rakentamisen sekä saadun mittausaineiston analysoimisen, Kallio selittää.
Teksti: Anni Aarinen
Kuva: Leena Ylä-Lyly
TutkimusaikajanaKallio seurasi jo nuorena mielenkiinnolla avaruusluotainohjelmia. Hän päätyi Aurinkokuntatutkimuksen pariin hieman sattumalta, kun hän vuonna 1989 kysyi kesätöitä Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimusyksiköstä. Siellä hän pääsi analysoimaan ASPERA:n, ensimmäisen suomalaisen avaruusmittalaitteen, Marsista lähettämiä mittauksia. Siitä se sitten lähti:
|