”Nykyiset hukkalämmön talteenottomekanismit eivät ole kovin tehokkaita: niillä voisi parhaimmillaan muuntaa vain noin kolme prosenttia hukkalämmöstä sähköksi. Metamateriaalien avulla lähitulevaisuudessa voidaan kuitenkin muuntaa ehkä 40 prosenttia – ja myöhemmin teoreettisesti jopa 95 prosenttia – teollisuudessa käytettävästä lämmöstä!”, Simovski kertoo.
Optiikan alalla on tehty paljon investointeja metamateriaaleihin, ja niitä pidetäänkin erittäin lupaavana tutkimuskohteena. Tutkijoiden haasteena on löytää niille sovelluskohteita tuotteissa. Simovskin mielestä metamateriaaleihin tehtävät investoinnit pitäisi ohjata sellaisiin kohteisiin, joista on käytännön hyötyä.
”Esimerkiksi täydellisillä metamateriaaliin perustuvilla linsseillä tai näkymättömäksi tekevillä viitoilla ei ole merkitystä, jos niille ei ole mitään käyttöä", hän huomauttaa.
”Akateeminen ympäristö on kaikissa maissa samanlainen"
Simovski valmistui ja väitteli tohtoriksi Leningradin polyteknisestä instituutista (nykyään Pietarin polytekninen valtionyliopisto) Venäjällä. Sen jälkeen hän työskenteli avaruusteknologian alalla ja tutki matalan taajuuden sähkömagneettisia prosesseja Maan magnetoplasmassa.
Simovski on työskennellyt myös 17 vuotta yleisen fysiikan professorina Pietarin tietotekniikan, mekaniikan ja optiikan valtionyliopistossa (ITMO). Siellä hän tapasi professori Sergei Tretyakovin, joka innosti häntä siirtymään kehittyneiden materiaalien sähkömagneettisuuden tutkimukseen. Myöhemmin Tretyakov ja professori Antti Räisänen kannustivat Simovskia tulemaan Suomen työskentelemään heidän kanssaan radiotieteen ja -tekniikan laitokselle. Simovski vieraili laitoksella useasti vuosina 2002–2007 ja tuli lopulta jäädäkseen vuonna 2008.
”Olen työskennellyt monissa kansainvälisissä yliopistoissa Pariisista Hangzhouhun. Olen tuntenut oloni mukavaksi joka ikisessä niistä akateemisen ympäristön ominaispiirteiden ansiosta: tutkijoiden mentaliteetti ja käyttäytyminen ovat tietyssä määrin samanlaisia eri maissa ja yliopistoissa”, Simovski toteaa.
Aallossa Simovskilla on suuria odotuksia tenure track -professorikollegoidensa suhteen.
”Olen jo tehnyt yhteistyötä monien uusien, nuorten professoreidemme kanssa, ja olen huomannut heidän olevan aktiivisia, kiinnostavia ja käytännöllisiä henkilöitä”, Simovski sanoo.
Teksti: Anni Aarinen. Kuva: Anni Hanén-Cajander.