Kattavan ja sujuvasti toimivan latausinfrastruktuurin puuttuminen on ollut pitkään suomalaisen sähköautoilun pullonkaula. Siitä pääsemiseksi joukko kotimaisia energiayhtiöitä perusti pari vuotta sitten latausoperaattoriyhtiö Liikennevirta Oy:n, jonka ansiosta autoilija voi ladata akkunsa missä tahansa Virtapiste-tunnuksella varustetussa pisteessä ympäri Suomea.

Liikennevirran perustamista edelsi laaja tutkimustyö, jossa Aalto oli vahvasti mukana.

­”Kätilöimme kahdessa Tekes-projektissa sekä Helsingin kaupungin ja Aalto-yliopiston Innovatiivinen kaupunki-ohjelmassa liiketoiminnan lähtökohdat ja selvitimme kaikki mahdolliset lainsäädännölliset esteet voidaksemme määritellä latausoperaattorin roolin”, kertoo sähkötekniikan professori Matti Lehtonen.

”Esteitä ei onneksi ollut, ja rooliksi tuli sähkön ostaja, mikä tarkoittaa, että paikallisen sähköverkko-operaattorin on myytävä latausoperaattorille sähkönsiirtopalvelut samalla hinnalla ja samoin ehdoin kuin kelle tahansa kuluttajalle”, hän selittää.

Nappisuoritus

Sähköautoilijan kannalta yksi Liikennevirran eduista on latausverkoston yhtenäisyys: akun lataaminen on yhtä helppoa, teki sen sitten Helsingissä tai Oulussa, kauppakeskuksen pysäköintihallissa tai ravintolan parkkipaikalla. Myös käytön sujuvuus on tärkeää. Asiakkaaksi pääsee rekisteröitymällä verkkopalvelussa. Mobiilisovellus hoitaa niin lähimmän vapaan pisteen etsimisen ja varaamisen kuin tunnistautumisenkin, ja maksu veloitetaan prepaid-periaatteella toimivalta käyttäjätililtä.

Sähköautoilun lisäksi latausoperaattori helpottaa myös siihen liittyvää liiketoimintaa.

”Latauspisteen omistajat ja latauspalveluiden myyjät voivat liittyä yhteen, valtakunnalliseen verkostoon, ja he saavat heti käyttöönsä sekä teknisen alustan että ympäri vuorokauden toimivat tukipalvelut”, selittää yrityksen toimitusjohtaja Jussi Palola. Aallossa opiskellut ja väitellyt Palola oli aktiivisesti mukana myös Liikennevirran perustamista edeltäneessä tutkimuksessa.

”Aallon panos oli siinä todella tärkeä”, hän painottaa.

”Tämä on myös loistava esimerkki siitä, miten tiedosta voi syntyä uutta liiketoimintaa. Kun hanke alkoi, saimme tehtäväksi yksinkertaisesti etsiä mallin kestävälle ja järkevälle sähköautoilulle. Se onnistui niin hyvin, että olemme jo näin alkuvaiheessa myyneet palvelun esimerkiksi Sveitsiin, joka on yksi sähköautoilun nopeimmin kehittyvistä markkinoista. Olemme tehneet sopimuksen myös suuren saksalaisoperaattorin kanssa. Hanke on siis ollut nappisuoritus!”

Ylivoimainen energiatehokkuudessa

Miksi sähköautojen yleistyminen sitten on tärkeää? Vastaus on yksinkertainen: sähkömoottori on energiatehokkuudessaan ylivoimainen polttoainemoottoriin verrattuna.

”Sähköauton hyötysuhde on noin 90 prosenttia, kun se polttomoottorilla käyvällä autolla on korkeintaan 20 prosenttia. Sähköautoihin siirtyminen on kaikkein tehokkain keino vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä”, Matti Lehtonen korostaa.

Ympäristön lisäksi tehokkuudesta kiittää myös kukkaro. Vaikka sähköauto ja hybridi ovat hankintahinnaltaan perusautoa kalliimpia, ne tulevat elinkaarensa aikana sitä edullisemmiksi pienempien käyttökustannusten ansiosta.

Tällä hetkellä Suomessa on julkisia sähköautojen latauspisteitä 348, joista Liikennevirran pisteitä on hieman alle sata. Välitavoite on täyttää EU-komission määräykseen perustuva sitoumus 4 000 julkisesta latausasemasta vuoteen 2020 mennessä. Onko mökkimatka sähköautolla siis vielä haaveiluasteella?

”Täyssähköautot on tarkoitettu lähinnä kaupunkiajoon, mutta hybridillä voi hyvin körötellä vaikka Rovaniemelle”, Jussi Palola lupaa.

”Itse asiassa ladattavalla hybridillä pääsee pidemmälle kuin polttomoottoriautolla, ja se onkin keskeisin tekijä autokaupassa sähköautoilun yleistymisen kannalta”, hybridillä itsekin neljä vuotta ajanut Palola uskoo.

Lisätietoja:

Professori Matti Lehtonen
Aalto-yliopisto
puh. 050 411 4579
matti.lehtonen@aalto.fi

Toimitusjohtaja Jussi Palola
Liikennevirta Oy
puh. 050 434 0132
jussi.palola@virta.fi

Tällä hetkellä Liikennevirta Oy:n latauspisteitä on Suomessa vähän alle sata. Molemmat kuvat Liikennevirta Oy.

Aalto-1 selvisi hienosti lämpötyhjiötestistä, jonka tavoitteena oli varmistaa, että satelliitti toimii kiertoradan olosuhteissa.

– Aalto-1 viimeisiä lentomallin osia odotetaan viimeisteltäväksi Otaniemessä, systeemi-insinööri ja tohtorikoulutettava Antti Kestilä toteaa.

Kesä on kulunut opiskelijoilla tiiviisti Otaniemen kampuksella. Väliin on käyty ainakin Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven observatorion magneettisessa testilaboratoriossa ja tyhjiökammiotesteissä VTT:n laboratoriotiloissa.

– Teimme viimeisen ison ja merkittävän testin satelliitin testimallille heinäkuussa, jolloin Aalto-1 vietti viikon ajan lämpötyhjiökammiossa VTT:n laboratoriotiloissa, Antti kertoo.

Lämpötyhjiökammiossa satelliitin testimallin toimintaa testattiin avaruudessa vallitsevassa lämpö- ja paineympäristössä. Lämpötilaerot satelliitin sisällä vaihtelivat +50 – -10 celsiusasteen välillä.

– Testi oli kuin simulaatio siitä, mitä avaruudessa on odotettavissa. Lämpötilavaihtelut niin sanotusti auringon puolella ja varjossa ovat hyvin suuria ja tavoitteena oli varmistaa että satelliitin järjestelmät kestävät kiertoradan olosuhteet. Testin lopputulos oli juuri sitä, mitä toivoimme eli pieniä virheitä lukuun ottamatta kaikki toimi niin kuin piti, laatupäällikkö ja tohtorikoulutettava Tuomas Tikka vahvistaa.

Testimallista lentomalliin
Aalto-1 piensatelliitista on tehty useita versioita, joista suurin osa on tallella Otaniemessä. Ensimmäisen version opiskelijat rakensivat viisi vuotta sitten pahvista. Viimeisin testattavana ollut versio on rakennettu siten, että järjestelmät ovat mahdollisimman samankaltaisia lopullisen avaruuteen lähetettävän lentomallin kanssa.

– Eri järjestelmien valmistuksesta on vuosien työn tuloksena kertynyt laajasti dokumentaatiota. Lopulta lentomalli rakentuu kuitenkin 49-sivuisen kokoamisohjeen avulla, joka muistuttaa käytännössä huonekalujen kokoamisohjetta, Antti kertoo viimeisen rakennusvaiheen aloituksesta.

Kunhan viimeiset osat saapuvat Otaniemeen lähiviikkoina, lentomalli kohoaa korkeuksiinsa, eli hieman maitopurkkia suuremmaksi, melko nopealla aikataululla. Lopullinen avaruuteen lähetettävä satelliitti viettää aikaa vielä varmentavissa tärinä- ja tyhjiökammiotesteissä, mutta kevyemmin kuin aikaisemmin.

Lentomallin rakentumista voi seurata Twitterissä twitter.com/aaltoone ja Facebookissa facebook.com/AaltoSatellites

Aalto-1 on opiskelijasatelliittiprojekti, jota vetää Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun radiotieteen ja -tekniikan laitos. Aalto-1 vie avaruuteen testattavaksi merkittävää suomalaista avaruusosaamista. VTT:n kehittämää uudenlaista spektrometrilaitetta käytetään ympäristön kaukokartoittamiseen ja Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston opiskelijoiden rakentama säteilymittaria säteilymittauksiin. Aalto-1 testaa myös Ilmatieteen laitoksen kehittämää sähköstaattista plasmajarrua kiertoradan alentamiseksi.

Uutinen: 5.6.2015 Opiskelijoilla tiedossa kiireinen kesä

Uutinen: 9.4.2015 Aalto-1 -satelliitille sopimus laukaisusta

Vuosi sitten Rosetta-luotain todisti jäisen 67P/Churyumov-Gerasimenko-komeetan heräämistä: ensimmäisiä vesisuihkuja ja niiden vuorovaikutusta aurinkotuulten kanssa.

Nyt komeetta on saavuttamaisillaan matkansa erään huippukohdan, kun se torstaina saapuu lähimmäksi Aurinkoa.

– Tämä on erittäin jännittävä viikko, toteavat tutkijatohtori Cyril Simon Wedlund sekä tohtoriopiskelija Markku Alho, jotka tekevät komeettatutkimusta Aalto-yliopistossa professori Esa Kallion avaruustutkimusryhmässä.

– Kun komeetta huomenna, 13. elokuuta, tulee lähimmäksi Aurinkoa, sen ilmakehä laajenee ja pyrstö on pisimmillään ja kauneimmillaan. Myös komeetan eroosio on lämmön ja säteilyn vaikutuksesta voimakkaimmillaan. Samalla käynnissä on paljon kiinnostavia ilmiöitä, jotka syntyvät jäätyneen komeetan kaasuuntumisen myötä. Kukaan ei ole ennen seurannut niitä yhtä läheltä”, Cyril Simon Wedlund toteaa.

Komeetat ovat aikakapseleita

Aallon tutkijat analysoivat Rosetta-luotaimella olevan ICA-hiukkasmittalaitteen keräämää aineistoa kolmiulotteisten tietokonesimulaatioiden avulla. Simulaatiot ovat tärkeitä, sillä kokonaiskuvaa komeetan tapahtumista ei saada yksittäisistä paikoista tehdyistä mittauksista eikä myöskään yhdellä mittalaitteella, vaan se vaatii tietojen yhdistämistä ja mallintamista.

Kuvassa sinivalkoinen pilvi kuvaa komeetan läheisyydestä syntyviä vesi-ioneja. Oikealta kuvaan tulevat, nuolilla merkityt sinivalkoiset viivat näyttävät aurinkotuulen ionien virtauksen kulun sen kohdatessa komeetasta purkautuneet hiukkaset. Vuorovaikutuksen seurauksena aurinkotuuli kääntyy ja hidastuu (siniset värit). Sini-kelta-punaiset, aurinkotuulta vastaan kohtisuorat viivat näyttävät aurinkotuulen mukanaan kantaman magneettikentän ja sen, miten se taipuu ja pinoutuu komeetan eteen. Kuva Markku Alho.

Aalto-yliopisto myös havainnoi Rosetan lähettämää dataa radioteleskoopeilla.

– Me kuuntelemme Rosettaa ja komeetan hiukkasympäristöä, kertoo teleskooppihavaintoja analysoiva tutkijatohtori Guifré Molera Calves, joka myös työskentelee Esa Kallion ryhmässä.

– Mittaukset auttavat meitä ymmärtämään entistä paremmin aurinkotuulen komeettaan aikaansaamia muutoksia.

Rosetta on Euroopan avaruusjärjestön ESAn kulmakiviohjelma. Rosetta-luotain koostuu kiertolaisesta ja Philae-laskeutujasta, ja luotaimella on kaikkiaan 11 erilaista mittalaitetta. Mihin niiden antamaa tietoa tarvitaan?

– Komeetat ovat eräänlaisia aikakapseleita. Ne syntyivät yhtä aikaa aurinkokuntamme kanssa ja ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina meidän päiviimme asti. Ne ovat kuin hyvin, hyvin vanhoja fossiileja, joiden tutkiminen voi opettaa meille paljon esimerkiksi maapallon veden alkuperästä ja maailman synnystä, Cyril Simon Wedlund kertoo.

Kuvassa 67P/Churyumov-Gerasimenko heinäkuussa 2015. Kuva: ESA/Rosetta/NAVCAM, CC BY-SA IGO 3.0

Rosetan huippuhetken lisäksi tälle viikolle osuu toinenkin komeettoihin liittyvä avaruusfanien tähtihetki: Perseidien meteori-, eli tähdenlentoparvi. Meteoriparvi muodostuu Swift-Tuttle-komeetasta irtautuneista hiukkasista, jotka ovat jääneet kiertämään komeetan radalle.

– Suomen valoisa kesä ei ole parasta aikaa meteoriparvien seuraamiseen, mutta keskiviikon ja torstain välisenä yönä kannattaa klo 24 jälkeen tarkkailla taivasta ainakin kaupunkien ulkopuolella. Parhaimmillaan tähdenlentoja voi näkyä jopa 60 kappaletta tunnissa, Cyril Simon Wedlund vinkkaa.

Lisätietoja:

Professori Esa Kallio
Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulu
puh. 050 420 5857
esa.kallio@aalto.fi

Tutkijatohtori Cyril Simon Wedlund
Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulu
puh. 050 448 1280
cyril.simon.wedlund@aalto.fi

Tutkimusryhmän kotisivut
www.space.aalto.fi

Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Rosetta-sivut
http://www.esa.int/Our_Activities/Space_Science/Rosetta

ESAn organisoima keskustelufoorumi Rosetta-luotaimen asiantuntijoiden kanssa aukeaa torstaina, 13.8. klo 16:00 osoitteessa https://plus.google.com/events/cl01p03as680jn4iflpp1hmdbr4.

Keskustelu kyberturvallisuudesta jatkuu siitä, mihin Aalto-yliopistossa järjestetty Kyberturvallisuus – mistä on kysymys? -yleisöluentosarja päättyi keväällä 2015. Koska kyberturvallisuus koskettaa meitä jokaista, kutsummekin teidät kaikki mukaan kybertalkoisiin kuulemaan maamme kärkiasiantuntijoita.

– Keskitymme tilaisuudessa ratkaisuihin, joita niin yritykset kuin suomalainen yhteiskunta tarvitsevat. Jatkamme keskustelua muun muassa osaamisen haasteista ja koulutuksen kehittämisestä, professori Jarno Limnéll toteaa.

Tilaisuudessa esiintyy Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Kirsi Karlamaa, tietokirjailija Petteri Järvinen, Cyber Security Advisor Erka Koivunen, VAHTI-pääsihteeri Kimmo Rousku ja Aalto-yliopiston professori Jarno Limnéll. Tilaisuus päättyy paneelikeskusteluun, jossa puhujat visioivat tulevaa ja vastaavat yleisön kysymyksiin.

Tilaisuus järjestetään tiistaina 15. syyskuuta kello 15:00–18:00 osoitteessa Otakaari 1, Espoo, A-Sali. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton eikä vaadi ennakkoilmoittautumista.

Tilaisuutta on mahdollisuus seurata myös live-lähetyksenä ja osallistua keskusteluun Twitterissä #aaltokyber. Tallenne tilaisuudesta on katseltavissa jälkikäteen.

Ohjelma:

• Tilaisuuden avaus, Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri
• Kirsi Karlamaa, Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja – "Miksi talkoita tarvitaan kyberturvallisuudessa?"
• Tietokirjailija Petteri Järvinen – "Kyberturvallisuus vuonna 2015: Snowdenin paljastuksista konkreettisiin tekoihin"
• Professori, Kyberturvallisuusjohtaja Jarno Limnéll – "Kyberturvallisuus on digitalisaation mahdollistaja – strategiat konkretiaksi"
• Cyber Security Advisor Erka Koivunen ­– "Tietoturvaloukkaukset havaitaan yhdessä - joukkoistus on nykyajan talkoot!"
• VAHTI-pääsihteeri Kimmo Rousku ­– "Näin toteutat kyber- ja digiriskien nykytilan arvioinnin ja riskienhallinnan"
• Paneelikeskustelu – asiantuntijat vastaavat
  

Lisätietoa:
Professori Jarno Limnéll
040 527 6173
jarno.limnell@aalto.fi
Twitter: @JarnoLim

Martti Hallikainen (oikealla) saa palkintotodistuksen GRSS:n puheenjohtajalta Kamal Sarabandilta.

IEEE:n geotiede- ja kaukokartoitusyhdistys (GRSS) myönsi emeritusprofessori Martti Hallikaiselle vuoden 2015 opetuspalkinnon Italiassa, Milanossa, 26.–31. heinäkuuta järjestetyn IGARSS 2015 -lippulaivakonferenssin täysistunnossa. Palkinto annettiin tunnustukseksi Hallikaisen merkittävästä panoksesta geotieteen ja kaukokartoituksen opetuksessa.

GRSS-opetuspalkinto on yksi yhdistyksen merkittävimmistä palkinnoista, ja sillä annetaan tunnustusta henkilölle, joka on edistänyt merkittävästi geotieteen ja kaukokartoituksen opetusta innovoinnin ja yleisen vaikutuksen kannalta. Palkinto luovutetaan vuosittain yhdelle henkilölle vaatimukset täyttävien ehdokkaiden joukosta.  

Emeritusprofessori Martti Hallikainen työskenteli avaruustekniikan professorina Helsingin teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1987–2009. Hän jäi eläkkeelle 1.2.2014 alkaen Sähkötekniikan korkeakoulun radiotieteen ja -tekniikan laitokselta, missä hänen erityisalueensa oli satelliitteihin ja lentokoneisiin sijoitettavat mittalaitteet ja niiden sovellutukset erityisesti kaukokartoituksessa.

Hän toimi GRSS:n puheenjohtajana vuosina 1996–1997 ja sai GRSS:n merkittävistä saavutuksista annettavan Distinguished Achievement Award ‑palkinnon vuonna 1999. Hänet valittiin vuonna 2007 GRSS:n elinikäiseksi kunniajäseneksi.

Aalto-yliopiston mikro- ja nanotekniikan laitos on tehnyt kaksi merkittävää laiteinvestointia, jotka ovat yhteisarvoltaan noin kaksi miljoonaa euroa.

– Meillä on nyt käytössämme parhaat mahdolliset laitteet kahdessa merkittävässä tutkimussuunnassa: ledien valmistusmateriaalina käytetyissä galliumnitridiyhdisteissä sekä grafeenitutkimuksessa. Investoidut laitteet mahdollistavat muun muassa entistä paremman uusien komponenttien ja kvantti-ilmiöiden tutkimisen, laitoksen johtaja, professori Harri Lipsanen kertoo.

Graphene CVD valmistaa kemiallisella kaasufaasipinnoituksella (Chemical Vapour Deposition) yhden atomikerroksen paksuista hiilikidettä, grafeenia.

– Grafeeni on tällä hetkellä maailman kestävin tunnettu aine, ja siitä povataan jopa tärkeintä materiaalia sitten muovin keksimisen, Lipsanen kertoo.

Laiteinvestointi tukee vahvasti grafeenin ympärillä tehtävää Euroopan laajuista tutkimustyötä.

– Olemme mukana EU:n lippulaivahankkeessa, jonka tavoitteena on saada grafeenitutkimuksen tulokset yliopistojen laboratorioista eurooppalaiseen teollisuuteen. Grafeenilla on merkittävät käyttömahdollisuudet elektroniikan lisäksi fotoniikan komponenteissa, kuten lasereissa ja optisessa tietoliikenteessä, joiden odotetaan tulevaisuudessa edistävän esineiden ja asioiden internetiä. Tutkimme myös jatkossa grafeenin käyttöä terahertsiteknologiassa.

Ledeistä aurinkokennoihin ja sähköautoihin

Toinen laitoksen tuoreista investoinneista on MOVPE-menetelmää (metallo-orgaaninen kaasufaasiepitaksia, metallo-organic vapour phase epitaxy) käyttävä laite, jolla valmistetaan melkein kaikki nanoalan yhdistepuolijohdemateriaalit. Niiden sovelluksia ovat muun muassa maailman tehokkaimmat aurinkokennot ja parhaat ledivalot.

– Ledivalojen rinnalle on tulossa voimakkaasti kasvava, samoja materiaaleja hyödyntävä, suurtaajuuksisten tehoelektroniikan komponenttien ala. Näitä komponentteja tarvitaan muun muassa sähköautoissa ja puhelimien linkkiasemissa. Transistorirakenteita erityisesti piin päälle tehdään koko ajan entistä enemmän ja niiden odotetaan pian tulevan myös tuotantoon, Lipsanen selventää.

Nanomateriaalien tutkimuksella voidaan tehdä hyvinkin suuria ja äkkinäisiä muutoksia tulevaisuuden tekniikan kehitykseen. Tutkimuksen tavoitteena ovat sovellukset, joihin teollisuuden ja erityisesti startup-yritysten on kehitystyössään helppo tarttua.

– Kokeellista materiaalitutkimusta tukeva teoreettinen ja laskennallinen tutkimus on yksi nanotieteen ja -teknologian kivijaloista, Lipsanen muistuttaa.

Lisätietoa:
professori Harri Lipsanen
Aalto-yliopisto, mikro- ja nanotekniikan laitos
puh 050 4339 740
harri.lipsanen@aalto.fi

Kuvat: Aalto-yliopisto / Mikko Raskinen

Kun vararehtori Tuija Pulkkinen saapuu työpaikalleen Otaniemeen, uutisten synkästä ja paikoilleen juuttuneesta Suomesta ei näy jälkeäkään.

–Täällä näkyy vain osaamista, ideoita ja innostusta, joilla Suomi lähtee nousuun, hän iloitsi Aallon teollisen internetin kampuksen avajaistapahtumassa 25. elokuuta.

– AIIC kokoaa yhteen sekä Aallolle että koko Suomelle keskeistä osaamista.

AIIC, eli Aalto Industrial Internet Campus, on Aallon ja sen korkeakoulujen strateginen aloite. Sen tavoitteena on yhdistää teollisen internetin tutkimus, opetus ja innovaatiotoiminta kokonaisuudeksi, joka toimii tiiviissä yhteistyössä teollisuuden kanssa. Aloitetta vetävä professori Martti Mäntylä korosti avajaispuheessaan kohtaamisten merkitystä.

– Teollisessa internetissä on kyse siitä, miten bitit ja rauta löytävät parhaiten toisensa, hän korosti.

– Kampuksen idea onkin tuoda yhteen eri alojen osaajia ratkomaan monitieteellisiä ongelmia. Pekka Lundmark on usein puhunut Suomesta teollisen internetin Piilaaksona, ja meistä sen syntypaikka voi olla juuri täällä Puumiehenkorttelissa, tulevan metroaseman kupeessa. Tämä päivä on kalenterissa AIIC:n ensimmäinen virstanpylväs – tästä se lähtee!

Opetusta ja yritysyhteistyötä

Opiskelijat ovat AIIC:ssa tärkeässä asemassa – vauhdilla muuttuva teollisuus ei pärjää ilman lahjakkaita osaajia.

– Meidän pitää valmistaa opiskelijat murrokseen ja ennen kaikkea opettaa heidät oppimaan, Mäntylä kiteytti.

Monet projektit ja opinnäytetyöt tehdään yhteistyössä yritysten kanssa. Niille teollisen internetin kampuksen perustaminen on mieluinen uutinen.

Teollinen internet on tavallaan neljäs teollinen vallankumous. Siksi AIIC:n käynnistyminen on mahtavaa, sanoi ABB:n teknologiapäällikkö Matti Kauhanen.

– Yritysten keskittyminen Otaniemeen on luonnollinen juttu, sillä teollinen internet ei ole suljettu systeemi, joten yhteistyötä tarvitaan, hän painotti.

Otaniemeä myllerretään ja rakennetaan tulevina vuosina kovalla tohinalla. Aalto-yliopiston kiinteistöjohtaja Antti Tuomela kertoi, että vuosina 2012–2020 yliopisto investoi kiinteistöihin noin 300 miljoonaa euroa. Summasta puolet menee uusien rakennusten, kuten Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Väreen rakentamiseen. Toisella puolikkaalla perinteiset punatiilirakennukset remontoidaan vastaamaan nykyajan ja aaltomaisen tekemisen tarpeita. AIIC Innovation Lab on tästä hyvä esimerkki.

– Aallossa vierailee paljon ulkomaisia poliitikkoja ja yritysten edustajia, ja heitä innostavat juuri tällaiset paikat; erilainen tapa tehdä asioita. Täällä on erityistä taikaa.

Lisätietoja Aallon teollisen internetin kampuksen kehittämisestä

Professori Martti Mäntylä
martti.mantyla@aalto.fi

http://digi.aalto.fi/en/industrial_internet/

F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppösellä on uutisia – hyviä ja huonoja.

”Hyvä uutinen on, että meiltä eivät työt lopu. Huono uutinen on, että työt eivät meiltä lopu”, hän virnistää, ja täysi salillinen konferenssivieraita hymähtää yhteisymmärryksen merkiksi. Tiedotusvälineissä erilaisista tietoturvahyökkäyksistä on tullut jo arkinen perusaihe, ja tekijöiden skaala on laaja.

”Meillä on hyviä hakkereita, joiden tarkoitus on osoittaa yrityksille ja kansalaisille heitä uhkaavia tietoturva-aukkoja. Valitettavasti iso osa hakkereista käyttää osaamistaan joko taloudellisen hyödyn tavoitteluun, valtaa saadakseen tai vielä vaarallisempiin tarkoituksiin. Siksi softan turvaaminen onkin tärkein tehtävämme”, Hyppönen painottaa.

Aalto-yliopiston ja Xidianin yliopiston järjestämä tieteellinen IEEE-konferenssi houkutteli paikalle lähes neljäsataa digitaalisen yhteiskunnan mahdollisuuksista ja haasteista kiinnostunutta asiantuntijaa.

5G jo vuonna 2020?

Turvallisuuden merkitystä korostaa myös Nokia Networksin tietoturvatutkimuksesta vastaava Gabriel Waller. Sen tärkeys myös kasvaa jatkuvasti, kun yhä suurempi osa jokapäiväisestä elämästämme siirtyy verkon hallittavaksi. Kehitteillä oleva 5G mahdollistaa muun muassa automaattisen liikenteen, mutta kuka uskaltautuu itseänsä ohjaavan auton kyytiin, jos kuka tahansa hakkerointitaitoinen voi pyörittää sen rattia tai lukita jarrut murtautumalla omalta koneeltaan sen ohjausjärjestelmään?

”Yhteistyö on avainasemassa verkkoyhteyksien turvallisuuden ja toimivuuden takaamisessa”, Waller uskoo.

”Turvallisuus on kallis, mutta välttämätön ja pitkällä aikavälillä kannattava investointi. Me Nokialla teemme täysillä töitä, ja uskomme, että kaupallinen 5G-verkko voidaan ottaa käyttöön vuonna 2020”, hän paljastaa.

Kolmipäiväinen IEEE-konferenssi järjestettiin Helsingissä 20.–22. elokuuta. Tapahtuman partnerina toimi Tekes ja sitä tukivat Nokia, SSH Communications Security ja Ericsson.

Uutinen 17.6.2015 Kohti älykästä, verkottunutta ja kyberturvallista digitaalista yhteiskuntaa

Nanosatelliittiala on hurjassa nousussa ja satelliittien lukumäärä kasvaa nopeasti. Riskirahoittajat maailmalla ovat sijoittaneet miljardeja uudentyyppisten palvelujen rakentamiseen uuden sukupolven edullisten piensatelliittien avulla.

– Nykyään nanosatelliitit mahdollistavat muidenkin kuin perinteisten avaruusjärjestöjen ja suurvaltioiden toiminnan avaruudessa. Monet yliopistojen piensatelliittiprojektit ovat laittaneet alulle pienissä maissa kokonaisia avaruusohjelmia, toteaa avaruustekniikan professori Jaan Praks.

Rahoitusmarkkinat kaipaavat mullistavia ideoita ja niitä keksimään ja toteuttamaan tarvitaan nuoria neroja. Niitä on syntynyt parhaiten yliopistojen CubeSat projekteissa.

– Avaruustekniikan opetuksemme perustuu Cubesat-luokan nanosatelliitteihin. Suomen historian ensimmäinen satelliitti Aalto-1 on rakennettu pääosin opiskelijaprojektissa laajassa yhteistyössä muiden suomalaisten yliopistojen ja instituuttien kanssa. Aalto-1 laukaistaan avaruuteen loppuvuodesta, ja pian sen jälkeen myös Aalto-2, joka on jo melkein kokonaan rakennettu Otaniemessä.

Avaruustekniikka tarvitsee huippuosaamista ja Suomella on tässä hyvä mahdollisuus luoda oma erikoisalueensa.

– Kekseliäästi rakennetut nanosatelliitit eivät häviä paljoakaan isoille satelliiteille ja koulutuksellisesta näkökulmasta Aalto-1 on ollut erinomainen, tohtorikoulutettava Antti Kestilä muistuttaa.

Toimijat ympäri maailman miettivät, miten avaruudesta tehdään liiketoimintaa.
Sitä, miten Suomi saadaan mukaan, pohdittiin ideariihessä Aalto-yliopistossa.

Onnistuminen edellyttää yhteistyötä

Aalto-yliopistossa järjestetty sidosryhmätapaaminen nanosatelliittien tulevaisuudennäkymistä keräsi kokoon perjantaina 21. elokuuta noin viisikymmentä asiantuntijaa ja vaikuttajaa Suomen avaruustekniikan kentältä. Töitä tehtiin kolmessa työryhmässä ja päivän päätteeksi osallistujat kirjoittivat suositukset, joita käsitellään seuraavissa tapahtumissa. Pohdinnassa oli erilaiset rahoitusmallit, liiketoiminnan mahdollisuudet tulevaisuudessa ja tutkimuksen merkitys kehityksessä.

– Me Aallossa haluamme panostaa opetukseen ja tutkimustyöhön. Yhteinen ymmärrys oli, että nanosatelliiteilla on paljon käyttöä tieteessä ja suuri potentiaali avaruustekniikkaan perustuvien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä, Praks toteaa.

Mukana olleet yritykset kiinnostuivat ideasta perustaa Aalto-yliopistoon Space Factory osaamiskeskus. Space Factory voisi auttaa uuden sukupolven avaruustekniikkaa hyödyntäviä yrityksiä kehittämään nopeammin palveluita ja tuotteita, kun itse tekniikkaan ja testaamisen opetteluun ei menisi niin paljon aikaa. Aallolla on valmis ratkaisu sekä tekniikan että testaamisen puolella.

– Alan nopea kasvu synnyttää yrityksiä myös Suomeen yhä kiihtyvällä tahdilla. Iceye Oy on ensimmäinen suomalainen yritys, joka rakentaa omia satelliitteja palvelun alustaksi. Tuore start-up yritys on ponnistanut eteenpäin Aalto-1 projektista, Praks kertoo.  

Suomi 100 -satelliitti avaruuteen itsenäisyyden juhlavuotena

Aalto-1 ja Aalto-2 saavat jatkoa Suomi 100 -nimellä kulkevasta satelliitista. Nanosatelliitti on valittu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle suomalaiselle ainutkertainen avaruuskokemus. Opiskelijavoimin rakennettavaan satelliittiin tulee kameroita ja radiovastaanotin, jotka tallentavat maapalloa, avaruutta ja revontulia sekä erityisesti Suomea.

– Projektissa on vahvasti mukana myös alan koulutus LUMA-keskus Aallon ja avaruusrekka-kiertueen myötä, professori Esa Kallio kertoo ja toivoo mahdollisten yhteistyökumppaneiden yhteydenottoja.

Professori Esa Kalliolle on viime aikoina tullut tutuksi Rosetta missio.

– Nopeat pienillä resursseilla toteuttavat projektit kiehtovat, kun tätä ennen kokemusta on lähinnä kaksikymmentä vuotta kestävistä avaruusprojekteista, Kallio lisää.

Lisätietoja:
professori Jaan Praks
jaan.praks@aalto.fi
puh. 050 420 5847

professori Esa Kallio
esa.kallio@aalto.fi
puh. 050 4205 857

Aalto-yliopiston avoimella verkkokurssilla opit kattavat perusteet ohjelmoinnista.

Viimevuotinen Ohjelmoinnin MOOC -kurssi sai loistavat palautteet opiskelijoilta. Tarjoamme jälleen avoimena verkkokurssina kurssin, joka vastaa Aalto-yliopiston Ohjelmointi 1 -kurssia. Kurssin tehtävät suunnitellussa aikataulussa ratkoneet saavat kurssista sähköisen diplomin ja voivat halutessaan myös osallistua tenttiin, jonka läpäisseet saavat yliopiston kurssimerkinnän.

Tämä kurssi on ns. MOOC, kaikille avoin ilmainen verkkokurssi. Termi tulee sanoista "Massive Open Online Course", ja tällaiselle kurssille tyypillisiä ominaisuuksia ovat suuri osanottajamäärä, vapaa osallistuminen ja opiskelun ja harjoitusten suorittaminen verkossa.

Kurssimaista MOOC:eissa on, että ne noudattavat aikataulua, jolloin kurssin suorittajat voivat keskustella ja opiskella yhdessä.

Ohjelmoinnin MOOC ei edellytä aiempaa ohjelmointiosaamista. Jos kuitenkin olet ohjelmoinut vähän aiemminkin, niin kurssilta löytyy varmasti uutta myös sinulle. Kurssin työmäärä on suunniteltu päätoimisille opiskelijoille, ja aikaa kannattaakin varata ainakin 10h / viikko. MOOC:ille saa toki tulla myös oppimaan omassa tahdissa ja tehdä vain sen osan kurssista, joka sopii omaan tarpeeseen ja käytettävissä olevaan aikaan.

Lisätietoja kurssista löytyy oheiselta sivulta, jonka kautta pääsee 1.

syyskuuta lähtien myös ilmoittautumaan kurssille mukaan. Kurssi jatkuu joulukuun alkupuolelle saakka.

Kurssin sivut (mooc.aalto.fi)

Apulaisprofessori Hele Savin kertoi aurinkoenergian potentiaalista.

Micronovan, LUMA-keskus Aallon ja Olarin matematiikka- ja luonnontiedelukion järjestämällä kärkikurssilla Olarin ja Haukilahden lukiolaiset pääsivät tutustumaan siihen, millaista yliopisto-opiskelu ja tutkijan elämä on. Nelipäiväisellä kurssilla mm. perehdyttiin aurinkosähköön, ehdittiin tutkia sitä, miten led-valot toimivat, paneutua siihen, miksi nanotekniikkaa tehdään puhdastiloissa ja miltä maailma näyttää tutkijan mikroskoopin alla.

Kurssin suosiosta kertoo se, että kaikki halukkaat eivät tänä vuonna mahtuneet mukaan. Kurssille osallistui 18 opiskelijaa.

Ensimmäisen päivän teemana oli aurinkosähkö. Aurinkokennojen hyötysuhde-ennätyksen tutkimusryhmänsä kanssa tehnyt apulaisprofessori Hele Savin perehdytti lukiolaisia siihen, miten aurinkonenergiasta saadaan sähköä. Teoriatietoa tarvittiin päivän rastitehtävissä.

– Aurinkosähkö on tärkeä ala tulevaisuudessa, joka tulee työllistämään paljon, sanoi Savin.

Etenkin lukiolaisten tulevaa työelämää ajatellen energiakysymykset ovat kiinnostavassa roolissa.

Rasteilla sovellettiin oppeja käytäntöön

Opiskelijajoukko jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisen ryhmän tehtävänä oli ensimmäisen kurssipäivän aikana ratkaista kolme rastia.

Pahvilaatikosta löytyi materiaalia sähköauton pienoismallin rakentamiseen.

Ensimmäisellä rastilla rakennettiin akkuparistokäyttöinen sähköauton pienoismalli, joka täytyi saada liikkeelle aurinkoenergialla. Lukiolaisryhmän piti esimerkiksi laskea varaus, joka tarvittiin liikuttamaan pienoismallia 30 metriä.

Toisella rastilla paneuduttiin erilaisiin kennotyyppeihin ja niiden rakenteisiin. Viimeisen rastilla pohdittiin aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuuksia sekä Suomessa että ulkomailla.

Kurssin yksi perusajatuksista onkin, että tekemisen kautta tieteen kysymyksiä on helppo konkretisoida opiskelijoille. Lisäksi kurssin avulla halutaan tuoda tutuksi matemaattisluonnontieteellisiä, eli LUMA-aineita ja lisätä kiinnostusta näitä aineita kohtaan. Ryhmien ohjaajina toimivat kandi- ja maisteriopiskelijat, tai jo tohtoriksi väitelleet. Heiltä pystyi tehtävien ratkomisen lomassa kyselemään kokemuksia yliopistoelämästä ja –opiskelusta.

Kuvat: Annika Artimo / Aalto-yliopisto

***

LUMA-toimintaa Otaniemessä

Toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opetusta ja oppimista kaikilla asteilla sekä lasten ja nuorten harrastuneisuutta näissä aiheissa.

luma.aalto.fi

Aallon opiskelijat ovat toteuttaneet näyttelyiden ja seminaarien sarjan yhteistyössä maailmallakin tunnetun Hard Rain -hankkeen kanssa. Projektin tavoitteena on lisätä ihmisten ymmärrystä ympäristön tilasta ja kannustaa heitä ottamaan osaa ekologisen kriisin ehkäisyyn.

Neljän tapahtuman sarjan aloittaa Whole Earth? -näyttely, joka saapuu samanaikaisesti Suomen lisäksi yliopistoihin Englannissa, Skandinaviassa sekä Australiassa. Whole Earth?:n viesti on, että tämän päivän nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jota ympäristön muutokset koskevat ja täten tulevaisuus kuuluu heille. Näyttely tarjoaa tietoa ilmastonmuutoksesta, jotta osallistuminen keskusteluun tulevaisuudesta helpottuisi.

Whole Earth? -näyttely on ympäristövalokuvaaja Mark Edwardsin käsialaa. Hän on uransa aikana dokumentoinut maailmalla ympäristöä ja sen muutoksia. Näyttelyn kirjallisista tuotoksista on vastannut arvostettu kestävän kehityksen asiantuntija Lloyed Timberlake. Lisäksi tukholmalainen tutkimuskeskus Resilience Centre on osallistunut projektin tukemiseen tarjoamalla uusinta tutkimustietoa kestävästä kehityksestä ja planeetan kestokyvyn rajoituksista.

Whole Earth? avaa samanaikaisesti uuden näyttelytilan beta_SPACEn. Näyttelytila sijaitsee Otaniemen kampuksella, ja sen tavoitteena on toimia kohtauspaikkana kuudelle Aalto-yliopiston korkeakoululle. Näyttelytilan ohjelmasta on vastuussa ryhmä opiskelijoita, joiden tarkoitus on tuoda ohjelman sisältöön sekä taiteen, teknologian, talouden että tieteen eri näkökulmia.

Whole Earth? on nähtävillä 1.–18.9.2015 osoitteessa Otakaari 1 X, Otaniemi, Espoo.

Hard Rain Goes Aalto -tapahtumat syyskuussa:

Hard Rain Goes Aalto -seminaari
17. syyskuuta, klo 13–16
Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki

Hard Rain Goes Aalto -seminaari tarjoaa keinoja ymmärtää ilmastonmuutoksen aiheuttajia ja ottaa kantaa aiheeseen. Ohjelma sisältää Aalto-yliopiston tutkijan Katri Pulkkisen esityksen Systems thinking, Suomen WWF:n toimitusjohtajan Liisa Rohwederin esityksen State of the World ja Suomen Greenpeacen maajohtajan Sini Harkin esityksen Activism.

De-Signed Futures -näyttely

Avajaiset 17. syyskuuta klo 17, 18.9.–15.10.2015
Node-galleria, Hämeentie 135 C, 5. krs, Helsinki

De-signed futures -taidenäyttely kysyy ”Kuka on vastuussa?” ja mikä on kysymyksen ja vastuun suhde suoraan toimintaan? Näyttely esittelee Mustarinda-kollektiivin jäsenten Pauliina Leikasen ja Riikka Keräsen töitä. Lisäksi näyttelyssä on nähtävillä Oakolo-yhteistyöprojektina toteutetut teokset (Suvi Ermilä, Pia Grüter, Thomas Heib, Riikka Keränen, Pia Lindman, Niko Nurmi ja Emilio Zamudio-Murillo).

The Present We Want, The Futures We are Building
18. syyskuuta, 11.00–17.30
Node-galleria, Hämeentie 135 C, 5. krs, Helsinki

Tilaisuus tuo yhteen Aallon opiskelijat, tutkijat ja vieraat keskustelemaan ja jakamaan ideoita siitä, kuinka rakentaa suotuisaa tulevaisuutta kriisin keskellä. Keskustelun näkökulmia ovat muun muassa luonnonvarat, taloudelliset käytännöt ja kulttuuriset toimet. Kutsutut puhujat pitävät kukin lyhyen esityksen, mutta tarkoituksena on, että kaikki läsnäolijat pääsevät keskustelemaan aiheista.

Näyttelyn ja tapahtumien järjestämisestä on ollut vastuussa Aallon opiskelijat: Jovana Kacavenda  (COID-ohjelma), Oona Casalengo (Creative Sustainability -ohjelma) sekä Dahlia El Broul ja Emilio Zamudio (taiteen laitoksen ViCCA-ohjelmasta).

Lisätietoja: http://mediafactory.aalto.fi/hard-rain-goes-aalto/

Lumarts-laboratoriossa järjestettiin kesäkuun alussa kaksi tiedeleiriä koululaisille. Leirit järjesti LUMA-keskus Aalto yhteistyössä Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen kanssa.

Kryptokiekon valmistamiseen keskityttiin huolellisesti.

Ensimmäisellä viikolla laboratorion valloittivat 8-10-vuotiaat ja toisella viikolla hieman isommat tiedemiesten ja –naisten alut, eli 10-13-vuotiaat koululaiset. Leirien ohjelmassa painottui kemia, mutta kaikki luonnontieteet ja matematiikka olivat myös läsnä.

Leirin vetäjinä toimivat luma-aineiden opettajaopiskelijat ja Otaniemessä oli mukana myös teekkari, joka toi mukaan fysiikan osaamista.

– Leiripaikat ovat olleet niin kysyttyjä, että tulijoita olisi ollut tuplasti enemmän kuin mitä mukaan mahtuu, kertoi opettajaksi opiskeleva Jaakko Tuunanen.

Viikon ohjelma oli hyvin mietitty ja monipuolinen. Se koostui sekä tiedetehtävistä että museovierailuista. Tieteen tekemisen lomassa pelailtiin myös ulkopelejä ja suunnistettiin aarretta Otaniemessä.  

Kuivajäätä, löllölimaa ja salapoliisin tehtäviä

Leirin perusajatuksena on tutustua tieteeseen itse kokeillen. Innostus tekemiseen syttyy siitä, että kaikkea päästään käytännössä kokeilemaan.

Toisen leiriviikon aikana lapset valmistivat mm. kuivajäätä, eli jääkylmää hiilihappojäätä sekä aidon tuntuista löllölimaa maissijauhosta ja värijauheista.

Värjätty löllölima kuivatettiin ikkunalaudalla.

Kesän kunniaksi menussa oli myös tiedelimsan valmistaminen: tehtävässä on tarkoitus demonstroida hiilidioksidiin liittyviä ilmiöitä limsassa kemian näkökulmasta, esimerkiksi sitä, miten hiilihappo muodostuu.

Salapoliisin tehtäviä otettiin haltuun kryptokiekon avulla. Kiekot askarreltiin ensin itse ja tämän jälkeen ratkottiin salakirjoitusta.

Innostus jatkuu vielä tiedeleirin jälkeenkin

Innostus tieteeseen ja sen tekemiseen tarttuu. Leiriltä saadut opit ovat kiinnostaneet vielä jälkeenpäin.

Jokainen lapsi sai viikon päätteeksi omakseen leirikansion. Kansiosta löytyvät samat tehtävät, joiden parissa viikon aikana on puuhailtu. Näin tieteen tekemistä voi jatkaa kotona.

– Vanhemmilta onkin tullut palautetta, että keittiö on monesti töistä kotiin tulessa näyttänyt hyvin hyödynnetyltä kemian laboratoriolta, Tuunanen kertoi.

Tästä voi päätellä, että leirin päätteeksi saadut diplomit hyvästä suorituksesta, ovat enemmän kuin ansaittuja.

Lisätietoja koululaisvierailuista

Lisätietoja Lumarts-laboratoriosta

***

LUMA-toimintaa Otaniemessä

Toiminnan tavoitteena on tukea ja edistää luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opetusta ja oppimista kaikilla asteilla sekä lasten ja nuorten harrastuneisuutta näissä aiheissa.

LUMA-keskus Aallon Lumarts-laboratorio sijaitsee Otaniemen kampuksella. Laboratoriota käytetään luonnontieteiden ja biotaiteiden opetukseen: luma.aalto.fi.

LUMA-keskus Aalto järjestää yhteistyössä Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen kanssa mm. lasten tiedeleirejä.

Tenure track -urajärjestelmään on tehty seuraavia professorinimityksiä:

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty TaT Susanna Helke. Professuurin ala on elokuvatutkimus. Helke on palkittu dokumenttielokuvien tekijä, joka on toiminut aiemmin dokumentaarisen elokuvan professorina Aalto-yliopistossa.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksen apulaisprofessorin määräaikaisen professorin (Assistant Professor) tehtävään on nimitetty Ph.D Paula Hohti. Professuurin ala on taiteen ja kulttuurin historia.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen Associate Professor -tehtävään on nimitetty TaT Kirsi Niinimäki. Professuurin ala on muotoilu, erityisesti muodin tutkimus.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen Adjunct Professor -tehtävään on nimitetty Olaf Möller. Professuurin ala on elokuvahistoria ja -teoria.

Kauppakorkeakoulun rahoituksen laitokselle apulaisprofessorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty KTT Tomi Viitala. Professuurin ala on yritysjuridiikka, erityisesti vero-oikeus. Viitalan tutkimus- ja opetusalaa ovat lähinnä yritysverotus ja kansainvälinen verotus.

Kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitokselle apulaisprofessorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty KTT Emma-Riikka Myllymäki. Professuurin ala on laskentatoimi.

Sähkötekniikan korkeakoulun sähkötekniikan ja automaation laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty TkT Ilkka Laakso. Professuurin ala on sähkötekniikka, erityisesti tutkimusalueella sulautetut järjestelmät terveysteknologiassa.

Kemian tekniikan korkeakoulun kemian laitokselle ja materiaalitekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Mady Elbahri. Professuurin ala on materiaalitekniikka ja kemia.

Kemian tekniikan korkeakoulun kemian laitokselle ja biotekniikan ja kemian tekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Jan Deska. Professuurin ala on synteettinen orgaaninen kemia.

Kemian tekniikan korkeakoulun biotekniikan ja kemian tekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Pekka Oinas. Professuurin ala on kemiantekniikka ja tehdassuunnittelu.

Insinööritieteiden korkeakoulun koneenrakennustekniikan laitokselle määräaikaiseen Associate Professor -tehtävään on nimitetty TkT Kari Tammi. Professuurin ala on mekatronisten koneiden suunnittelu.

Perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty tekniikan tohtori Alex Jung. Professuurin ala on koneoppiminen.

Nimityksiä Aalto-yliopiston Professor of Practice -tehtäviin

Professor of Practice on määräaikainen tehtävä, joka antaa mahdollisuuden palkata erityistarkoituksia varten päteviä akateemisen maailman, elinkeinoelämän tai julkisen sektorin johtajia, joilla on ollut huomattava vaikutus Aalto-yliopiston kannalta merkittävillä aloilla.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen Professor of Practice -tehtävään on nimitetty Ph.D Ramia Mazé. Professuurin ala on uusi muotoilu (New Frontiers of Design).

Kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitokselle Professor of Practice -tehtävään on nimitetty KTT, KM Hannu Ojala. Professuurin ala on laskentatoimi (Financial Accounting).
 

Lisätietoja professoreista:

Aalto People: https://people.aalto.fi/index.html